Tekijä: Kalevi Aho; Risto Ahti; Kristina Carlson; Liisa Enwald; Vilja-Tuulia Huotarinen; Eila Kostamo; Leena Krohn; Olli Marttila; Katja Kustantaja: WSOY (2011) Saatavuus: Tuote ei tilattavissa.
WSOY Sivumäärä: 448 sivua Asu: Kovakantinen kirja Painos: 1. p. Julkaisuvuosi: 2012, 01.06.2009 (lisätietoa) Kieli: Suomi
Perinteisen ja uuden runouden risteyskohdassa elämäntyönsä tehneen Juvosen kirjallinen tuotanto lähes kokonaisuudessaan sekä esseitä hänen runoudestaan.
Metsään menin. Puille nöyrästi kumarsin. Nyt on astiani marjoja täynnä. Helvi Juvosen (1919-1959) runoilijantyö ajoittui modernismin murrokseen, joka näkyi hänen tuotannossaan tietoisuutena niin perinteisestä kuin uudesta runoudesta. Erityisen hyvin hänet muistetaan eläinhahmoihin ja luontoon kiinnittyvistä runokuvista, joiden pienimmistäkin yksityiskohdista kuvastuu äärettömyyden tuntoja.
Aukea ei koskaan metsään ovi sisältää Juvosen kirjallisen tuotannon lähes kokonaisuudessaan. Viiden runokokoelman, käännösrunojen sekä postuumin Sanantuojan (1959) lisäksi mukana ovat Mirkka Rekolan runoilijan jäämistöstä koostama Pikku Karhun talviunet (1974) jälkisanoineen. Teokseen on lisätty myös Helvi Juvosen esseet Emily Dickinsonista ja Angelus Silesiuksesta. Juvosesta sekä hänen runoilijantyöstään kirjoittavat Tuomas Anhava, Liisa Enwald ja Matti Palm.
Mirkka Rekolan kirjailijantyö on mittava ja uraauurtava. Hänen runoudellaan ja karismallaan on ollut väkevä vaikutus nuorempiin kirjailijapolviin. Rekolan kieli on tiivistä ja monimerkityksistä: runot lähtevät usein liikkeelle konkreettisista kielikuvista ja saavuttavat syvempiä merkityksiä. Rekolaa kiinnosti vuoden kierto, johon hän oli kehittänyt omalaatuisen matematiikan. Hänen runoissaan vilisee usein pareja: vastakohtia ja samankaltaisuuksia. Etenkin kokoelma Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille (1972) muistetaan hänen rakkausrunoudestaan. Rekola julkaisi runoja seitsemällä vuosikymmenellä esikoiskokoelmasta Vedessä palaa (1954) viimeiseksi jääneeseen kokoelmaan Kuulen taas äänesi (2011) saakka. Tuotanto: Vedessä palaa, WSOY 1954 Tunnit, WSOY 1957 Syksy muuttaa linnut, WSOY 1961 Ilo ja epäsymmetria, WSOY 1965 Anna päivän olla kaikki, WSOY 1968 Muistikirja, WSOY 1969 Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille, WSOY 1972 Tuulen viime vuosi, WSOY 1974 Kohtaamispaikka vuosi, WSOY 1977 Maailmat lumen vesistöissä, WSOY 1978 Runot 1954–1978, WSOY 1979 Kuutamourakka, WSOY 1981 Puun syleilemällä, WSOY 1983 Silmänkantama, WSOY 1984 Maskuja, WSOY 1987 Tuoreessa muistissa kevät, WSOY 1987 Kuka lukee kanssasi, WSOY 1990 Maa ilmaan heitetty, WSOY 1995 Taivas päivystää, WSOY 1996 Virran molemmin puolin. Runoja 1954–1996, WSOY 1997 Tuoreessa muistissa kevät. Aforistiset kokoelmat, WSOY 1998 Muistinavaruus, WSOY 2000. Maskuja, 2. painos, laajennettu laitos, WSOY 2002 Valekuun reitti, WSOY 2004 Vesi on maailman muisti, Katharos 2007 Esittävästä todellisuudesta, Sanasato 2007 Virran molemmin puolin: Runot 1954–2004, WSOY 2009 Tuoreessa muistissa kevät. Aforistiset kokoelmat, WSOY 2009 Kuulen taas äänesi. Runoja 2009-2010, The Pieraccini Foundation 2011. Muu: Kuva silmissä. Näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijantyöhön. Toim. Liisa Enwald ja Eila Kostamo, WSOY 2011. Silja Koivisto on helsinkiläinen kustannustoimittaja ja tietokirjailija. Hän on työskennellyt myös äidinkielenopettajana. Koivisto on valmistunut Helsingin yliopistosta 2005 pääaineena kotimainen kirjallisuus. Narratiivisessa esikoistietokirjassaan Sataman kapakan Hilda (2022) Koivisto tutki Kotkassa kesällä 1939 murhatun isoisotätinsä Hilda Hakkaraisen salaisuutta, muiden 1930-luvun satamakaupungeissa seksiä myyneiden naisten kohtaloita ja yhteiskunnan suhtautumista naisiin, jotka eivät sopineet heille määriteltyyn ahtaaseen rooliin. Kirja sai paljon kiittäviä arvioita, ja se valittiin Blogistanian Tieto 2022 -äänestyksessä vuoden toiseksi parhaaksi tietokirjaksi.
