Voiko välitila olla kiinostava? Mistä intervallissa on kysymys? Mitä tapahtuu kohtaamisessa, runontulkinnassa tai käännettäessä tekstiä kielestä toiseen? Näitä kysymyksiä pohtivan Liisa Enwaldin esseet ja kertomukset piirtävät elävää kuvaa myös 1950-60 -lukujen Kajaanista ja Helsingistä. Tapaamme ujon ja lähes puhumattoman, koulussa kiusatun tytön, joka vähitellen vapautuu laulua harrastavaksi puhetyöläiseksi. Tummien kokemusten kuvaamista raikastaa huumori. Pohdinnan lomasta voi lukea näkemyksiä Eino Leinon, Uuno Kailaan, Mirkka Rekolan ja Wilhelm Müllerin runoista sekä liedistä taiteenalueena. Äänen ja hiljaisuuden vuorottelu ja kohtaaminen yhdistää näitä monitasoisia, kaunokirjallisia esseitä.