MTT Sivumäärä: 179 sivua Julkaisuvuosi: 2003 (lisätietoa) Kieli: Suomi
Maa- ja elintarviketalous 29. Tutkimus käsittelee paikallisen omaehtoisuuden mahdollisuuksia ja esteitä kunnissa sekä paikallisen ja seudullisen toimintakyvyn parantamisen edellytyksiä. Tarkastelun taustalla ovat julkisen sektorin rakenteita ja toimintatapoja koskeneet uudistukset, hallinnon hajauttaminen sekä siirtyminen normiohjauksesta kohti paikallista itseohjautuvuutta ja yhteistoimintaa. Kuntien kumppanuustoiminta nähdään merkkinä julkisen vallan, markkinoiden ja kansalaisyhteiskunnan työnjaon ja toimivaltuuksien uudenlaisesta hahmottamisesta ja horisontaalisten yhteistyömuotojen etsinnästä. Tarkastelu kiinnittyy pitkälti EU:n myötä lanseerattuihin alue- ja maaseutupolitiikkoihin ja niihin liittyvään kehittämiseen. Kumppanuutta selvitettiin haastattelemalla 27 maaseudun kehittämisessä mukana olevaa henkilöä. Tutkimuskohteena oli neljä maaseutukuntaa ja -kaupunkia, Nummi-Pusula, Tammela, Huittinen ja Orimattila. Tutkimus osoittaa toimintaryhmätyön jääneen liian erilliseksi kuntien muusta, etenkin elinkeinojen kehittämisestä. Kunnissa suhtaudutaan usein varauksella pienimuotoisten kylähankkeiden rahoittamiseen. Toimintaryhmissä kyseisillä hankkeilla nähtiin olevan selvä yhteys kylien kehitykseen. Yleisesti oli kuitenkin vaikea hahmottaa, miten talkoopohjaisilla hankkeilla tuotettaisiin pysyviä työpaikkoja. Ongelmia tuottaa vastuiden ja velvollisuuksien määrittely, samoin osapuolten asenteet. Kolmannen sektorin mahdollisuuksiin uskoivat lähinnä sen piirissä toimineet. Toimijoiden roolien tarkastelussa kuntatason kumppanuus purkautui yksittäisten, monessa mukana olevien kuntalaisten toimeliaisuudeksi. Kumppanuus ilmeni toimijoiden persoonallisina, vain osin heidän muodollisiin asemiinsa perustuvina kehittämispanoksina. Kumppanuusaktiivit olivat toimintaympäristöstään ja tätä myöten myös omista rooleistaan tietoisia kuntalaisia. Yritystoiminnan intensiivisyys pitää kuitenkin suuren osan yrittäjistä kumppanuuksien ulkopuolella. Tulevaisuutta pidettiin tutkituissa kunnissa valoisana. Silti hankemaailman dynaamisuus ja kyliin epätasaisesti jakautuva muuttoliike edellyttävät, että kumppanuuksia kootaan yhteen. Paikallinen kumppanuus ja pirstaleisen hanke-kentän kokoaminen on vaativaa. Tutkimuksen mukaan maaseutua kehittävä kumppanuustoiminta ei kuitenkaan rajaudu kuntiin vaan laajenee toimijoidensa linkittämänä muille alueille ja niiden kumppanuusverkostoihin. Menestyksek-kään kuntakumppanuuden edellytyksenä tutkimus korostaa kuntalaisena osallistumisen merkitystä sekä toimijoiden valmiutta erilaisten kumppanuusroolien omaksumiseen.
