Maaseudun perinteisten tuotannonalojen, maa- ja metsätalouden, merkitys on vähentynyt koko maassa, ja myös perinteisellä maaseudulla muiden alojen nopeamman kasvun vuoksi. Tämän tutkimuksen tavoite oli selvittää, millaiset vaikutukset maataloudella ja metsätaloudella on maakuntien tulonmuodostukseen. Tulon mittarina käytettiin arvonlisäystä, joka tuotantotoiminnassa syntyy korvauksena tuotannontekijöiden käytöstä. Maataloudessa tuet luettiin mukaan arvonlisäykseen. Maatalouden ja metsätalouden kokonaisarvonlisäysvaikutuksiin mukaan luetaan niiden taaksepäin suuntautuvat välittömät ja välilliset vaikutukset. Maa- ja metsätalouden muille toimialoille tuottamien välituotteiden jalostuksen vaikutuksia ei arvioitu. Välitön vaikutus seuraa toimialan omasta tuotannosta ja välilliset vaikutukset, joita nimitetään myös kerrannaisvaikutuksiksi, aiheutuvat muiden toimialojen tuottamien välituotteiden käytön seurauksena. Kerrannaisvaikutukset aiheutuvat sekä tuotannon välituotekäytöstä (hankinnat) että kotitalouksien maa- tai metsätaloudesta saatujen tulojen käytöstä (ostot). Tutkimuksen pääaineisto oli Tilastokeskuksen vuoden 2002 maakunnallinen panos-tuotosaineisto. Aineistoa muokattiin maatalouden osalta, koska perushintainen aineisto sisältää vain osan maatalouden tuista. Maatalouden ja metsätalouden välillisten kerrannaisvaikutusten selvittämiseen käytettiin panos-tuotosmenetelmän tuotosmallia; hankintojen vaikutukset selvitettiin perusmallilla ja kotitalouksien ostojen vaikutukset laajennetulla mallilla. Nettomallia käytettiin maatalouden ja metsätalouden aluetaloudellisten kytkentöjen hahmottamiseen. Pelkästään hankintojen välilliset vaikutukset muodostavat pienen osan etenkin metsätalouden kokonaisarvonlisäysvaikutuksista maakunnissa. Kotitalouksien kulutusvaikutus onkin merkittävä osa maa- ja metsätalouden alueellisia kokonaisvaikutuksia. Koko maassa hankintojen osuus on 21 prosenttia ja ostojen osuus 19 prosenttia maatalouden kokonaisvaikutuksesta. Maakunnissa välillisten vaikutusten osuus on tätä pienempi (yht. keskimäärin 28 prosenttia), koska osa tuotannon vaikutuksista kohdistuu muihin maakuntiin tuonnin seurauksena. Maakunnissa maatalouden hankintojen vaikutuksista keskimäärin 57 prosenttia ja ostojen vaikutuksista 61 prosenttia kohdistuu omaan maakuntaan. Maakunnan näkökulmasta kotimainen tuonti merkitsee tulojen virtaamista muihin maakuntiin. Maatalouden tulon (markkinatulo + tuet) käyttö sekä panosten hankintaan että maatalouskotitalouksien kulutukseen (ostoihin) luo enemmän välillistä arvonlisäystä (1,05 + 0,95 mrd. euroa) kuin markkinoille myydystä tuotannosta maataloudelle kertyy välitöntä arvonlisäystä (0,83 mrd. euroa). Metsätaloudessa hankintojen osuus on viisi prosenttia ja ostosten osuus 22 prosenttia kokonaisvaikutuksesta koko maassa. Maakunnissa välillisten vaikutusten osuus on hieman pienempi (yht. keskimäärin 21 prosenttia) kotimaisesta tuonnista johtuvien vuotojen takia. Hankintojen vaikutuksista keskimäärin 65 prosenttia ja kotitalouksien ostojen vaikutuksista 70 prosenttia kohdistui omaan maakuntaan. Maatalouden maakunnalliset hankintojen vaikutukset ovat samankaltaisia, eri tuotantosuuntien maakunnalliset keskittymät eivät näy olennaisina poikkeamina hankintojen määrissä tai kotimaakuntaan kohdistumisessa. Metsätaloudessa hankintojen vaikutuksien maakunnallinen vaihtelu on maatalouttakin vähäisempi. Maatalouden hankintojen vaikutuksista keskimäärin 35 prosenttia kohdistuu kaupan alalle. Toiseksi suurimmat vaikutukset kohdistuvat rehukysynnän seurauksena elintarviketeollisuuteen. Kun myös kuljetusala ja liike-elämän palvelut otetaan huomioon, niin näille aloille suuntautuu 73 prosenttia hankinnoista seuraavista arvonlisäysvaikutuksista. Metsätalouden hankintojen suurimmat vaikutukset kohdistuvat samoin kaupan alalle. Kun myös kuljetusala ja liike-elämän palvelut otetaan huomioon, niin näiden alojen osuus metsätalouden kokonaisvaikutuksista on 70 prosenttia. Maatalouden kokonaisvaikutus talouteen arvonlisäyksellä mitattuna on koko maassa metsätalouden kokonaisvaikutusta suurempi. Metsätalouden kokonaisvaikutukset jakaantuvat maakuntiin maataloutta tasaisemmin. Maatalouden markkinoilta saatuun tuloon perustuva kokonaisvaikutus on kuitenkin pienempi kuin metsätalouden kokonaisvaikutus. Maa- ja metsätalouden asemasta maakuntien taloudessa voidaan edelleen todeta, että niiden osuus arvonlisäyksestä on suurin maakunnissa, joissa tuotannon kasvu on ollut hidasta ja bruttokansantuote asukasta kohti alhaisin. Alkutuotantovaltaisia maakuntia ovat ennen kaikkea Etelä-Savo ja Etelä-Pohjanmaa, joissa maa- ja metsätalouden kokonaisarvonlisäysvaikutukset ovat yli 17 prosenttia arvonlisäyksestä. Nettomallin tulokset kuitenkin osoittavat, että maa- ja metsätalouden suhteellinen asema maakuntataloudessa muuttuu, kun myös raaka-aineen jalostusvaikutukset otetaan huomioon. Maa- ja metsätalouden raaka-aineen, jalostuksen tuotantoketjun tai sektorin näkökulman liittäminen tulonmuodostuksen analyysiin olisi tämänkaltaisen tutkimuksen seuraava tehtävä.
