Tämä teos on kattava tietopaketti vanhan musiikin historiatietoisen esittämisen vaiheista, toimijoista ja periodisoittimista maassamme. Innostus vanhan musiikin esittämistä ja kuuntelemista kohtaan oli itänyt jo pitkään ennen kuin vanhan musiikin liike rantautui voimalla Suomeen 1980-luvun puolivälissä. Monesti eturivissä olivat olleet kosketinsoittajat: niin sanottu urkujenuudistusliike oli esimerkiksi alkanut vaikuttaa 1950-luvulla, mutta tyylinmukaisuudelle omistautuneita pioneereja vaikutti muidenkin soittimien parissa. 1980-luvulla etabloituneiden instituutioiden valtaa ravisteltiin maan musiikkielämässä ja klassista muusikkoutta koskevat käsitykset alkoivat monipuolistua. Korvat auki -yhdistys ja Avanti! kokosivat musiikintekijöitä, jotka etsivät kyseenalaistavaa ajattelua ja tuoreita toimintatapoja. Vanha ja uusi musiikki kiinnostivat ja inspiroivat monessa tapauksessa samoja toimijoita, joiden joukko alkoi laajeta nopeasti.
Vanhaan musiikkiin keskittyneitä kokoonpanoja perustettiin erityisesti vuodesta 1989 lähtien; niistä polveutuvat muun muassa Suomalainen barokkiorkesteri ja Helsingin Barokkiorkesteri. Historiatietoisen esittämisen ajattelutapa alkoi laajeta musiikkioppilaitoksiin, ja 2000-luvulla ilmiö on kasvanut jo koko esittävän säveltaiteen vallankumoukseksi. Tämän kirjan kirjoittajat ovat musiikintekijöitä, jotka ovat täydentäneet pitkän ammattiuransa tuomaa syvällistä ymmärrystä kentän toimijoiden ja arkistolähteiden parissa tekemällään taustatyöllä. Kirja tarjoaa monipuolisen käsityksen vanhan musiikin alasta sekä kiinnostavia johtolankoja jatkotutkimukselle.
