Matti Huttusen esseekokoelma tarkastelee musiikin, aatteiden ja historian suhdetta Suomen ja yleiseurooppalaisen klassisen musiikin kontekstissa. Kokoelma jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen koostuu musiikintutkimuksen oppihistoriaa käsittelevistä esseistä. Toinen osa tarkastelee Suomen musiikin erityispiirteitä kohteinaan muun muassa eräät Jean Sibeliuksen sävellykset ja Erik Bergmanin teos Aubade (1958). Kirjan viimeinen osa on omistettu musiikkifilosofiaa käsitteleville teksteille, joiden aiheita ovat saksalaisen filosofin Ernst Blochin musiikkikäsitys, musiikin historianfilosofia, musiikinhistorian opettaminen ja teoksen käsite uudessa musiikissa.

Kokoelman vanhin teksti on vuodelta 1990 ja uusimmat vuodelta 2022. Useat kirjan teksteistä soveltavat historiallis-kriittisen musiikkitieteen tarkastelutapaa, jossa musiikkia tutkitaan aatteiden ja ideoiden valossa. Keskeinen kysymys monissa artikkeleissa on musiikinhistorian kokonaisuuksien hahmottuminen ja musiikin ymmärtäminen historiallisen "eriaikaisuuden" avulla, oli kyseessä sitten itsenäistymisen aikakauden suomalainen musiikki tai musiikinhistorian opettamisen perusteet ja käytännöt.