Elämäkerrallisen väitöskirjatutkimuksen aihe on käyrätorvitaiteilija Holger Fransmanin (1909-1997) muusikon- ja pedagogin ura sekä hänen kehittämänsä suomalaisen käyrätorvikoulun traditiot. Holger Fransmanin käyrätorvensoittajan uran kehitys sijoittui ajallisesti maamme orkesterikulttuurin ja musiikkioppilaitosten dynaamisimpaan kehitysvaiheeseen – aikaan, jolloin suomalaiset musiikki-instituutiot ammatistuivat ja orkesterisoitinten opetus kehittyi kansainväliselle tasolle. Yli neljänkymmenen vuoden ajan hän koulutti maamme sinfoniaorkestereihin ja soittokuntiin käyrätorvensoittajia, jotka muodostivat vuosien 1930-1970 –lukujen välisenä aikana suomalaisen käyrätorvikoulun ensimmäisen sukupolven.