Sibelius-Akatemian urkumusiikin professori, filosofian tohtori Enzio Forsblom (1920–1996) oli Suomen urkutaiteen voimahahmo 1900-luvun jälkipuoliskolla. Julkaisu tarjoaa tuoretta tietoa Forsblomin urasta Johann Sebastian Bachin urkumusiikin esittämiskäytäntöjen tutkijana, levyttävänä urkutaiteilijana, romaanikirjailijana, järjestöaktiivina, urkujen suunnittelijana ja radio-ohjelmien esiintyjänä.

Kirjan neljä tutkimusartikkelia ja neljä esseetä asettavat urkumusiikin professori, filosofian tohtori Enzio Forsblomin (1920–1996) monipuolisen toiminnan historiallisiin yhteyksiinsä ja valottavat sitä, mihin hänen auktoriteettiasemansa perustui, miten aikalaiset hänet kokivat ja mikä hänen perintönsä on aikamme suomalaiselle urkutaiteelle ja urkurien koulutukselle.

Forsblomin elämäntyössä heijastuvat 1900-luvun murrokset urkujensoiton ja urkujenrakennuksen aloilla. Hän oli barokkimusiikin esittämiskäytäntöjen tutkimuksen uranuurtaja, joka kytki tutkijan, esiintyvän taiteilijan ja pedagogin roolit toisiinsa tavalla, joka ennakoi jopa nyt pinnalla olevaa taiteellista tutkimusta.

Forsblomin esikuva ja hänen kehittelemänsä koulutuksen malli, joka nivoo yhteen taiteellisen ja tietopuolisen kasvatuksen, ovat vaikuttaneet siihen, että merkittävä osa maamme nuoremman polven urkureista on suorittanut Sibelius-Akatemian taiteellisen tohtorintutkinnon.

Kirjan artikkelit perustuvat Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin ja urkujen aineryhmän marraskuussa 2020 järjestämän Enzio Forsblom 100 vuotta -symposiumin esitelmiin. Kirjoittajat ovat taiteiden tutkijoita ja urkureita sekä Forsblomin oppilaita ja työtovereita.