Vanhuspalveluihin kuuluvaa omaishoitoa toteutetaan pääasiassa puolisoiden antamana hoivana heidän kodeissaan. Yli puolet omaishoitajista on 65 vuotta täyttäneitä. Omaishoitoa koskevan lainsäädännön kehittyminen on painottunut 2000-luvulle ja omaishoito on edelleen mitä ajankohtaisin asia. Kirjassa kuvataan, millaiseksi omaishoidon arki muotoutuu iäkkäiden puolisoiden kesken omaishoidon eri vaiheissa sekä millaisia sidoksia ja kokemuksellisia tekijöitä omaishoitotilanteeseen liittyy. Keskeiseksi sidoksia määrääväksi tekijäksi osoittautuu hoidettavan vähittäinen muuttuminen arkea järjestäväksi ”vaativaksi ruumiiksi”. Tämän lisäksi suhdemuodostelman rakentumista määräävät omaishoidon ydinsidokset ja omaishoitajan piirteet. Arjen muuttuvaa sidoksellisuutta kuvaavat huokoinen, kuormittava, painava ja kiinnipitävä hoiva. Yksityiskohtainen omaishoidon arjen kuvaus esitetään visuaalisesti asettamalla omaishoitaja ja hoidettava samaan ajalliseen ja tilalliseen kehykseen.
Sosiologi Norbert Eliasin figuraationaalinen lähestymistapa avaa mahdollisuuden kytkeä vanhuspalvelut ja niitä säätävät vanhuspoliittiset linjaukset jokapäiväiseen elämään ja subjektiivisiin kokemuksiin. Lähestymistapa yhdistää materiaalisten sidosten tarkastelun osaksi inhimillistä suhdemuodostelmaa ja luo siten omaishoidon arjesta ihmissuhteisiin keskittyvää tutkimusta kokonaisemman kuvan.
