Yliopisto-opiskelijan ensimmäinen vuosi on kriittinen vaihe, jonka muovaava vaikutus säilyy pitkään. Tunteeko uusi opiskelija itsensä pelkäksi varjoksi luennoilla vai otetaanko hänet osaksi yliopistoyhteisöä? Ihmisten voimakasta liittymisen tarvetta on sosiaalipsykologiassa verrattu perustarpeeseen, joka vaikuttaa monin tavoin ihmisen hyvinvointiin. Akateemiseksi asiantuntijaksikaan ei kasveta yksin, vaan siihen tarvitaan vuorovaikutusta opettajien ja muiden opiskelijoiden kesken. Uusien opiskelijoiden integroituminen syntyy paljolti juuri tästä vuorovaikutuksesta ja osallistumisesta.

Tässä tutkimuksessa kartoitettiin uusien opiskelijoiden sosiaalista ja akateemista integroitumista kolmessa eri tiedekunnassa Helsingin yliopistossa: valtiotieteellisessä, humanistisessa ja matemaattis-luonnontieteellisessä. Lisäksi selvitettiin uusien opiskelijoiden samastumista yliopistoon, heidän kontaktiensa määrää opettajiin ja opiskelutovereihin, sekä heidän tietokäsitystensä kehittymistä.

Mitä enemmän opiskelijalla oli kontakteja opettajien ja muiden opiskelijoiden kanssa, sitä enemmän hän integroitui ja sitä enemmän hän samastui yliopistoon. Myös kehittyneemmät tietokäsitykset olivat yhteydessä integroitumiseen ja keskusteluaktiivisuuteen. Tutkimuksen huolestuttavin havainto opiskelijoiden akateemisen kehittymisen kannalta oli, että yli puolet uusista opiskelijoista ei kertaakaan saanut palautetta tentistä, keskustellut opettajan kanssa tieteellisistä aiheista tai jutellut opettajansa kanssa opintojensa sujumisesta ensimmäisen opiskeluvuoden aikana.