Sitten kun olen eläkkeellä - niin mitä?
Työelämän asiantuntija tarttuu härkää sarvista: Mitä tapahtuu työelämän jälkeen? Eläkkeellä ihmisen on löydettävä itsensä uudelleen.
Eläkkeelle jäämistä puntaroi tälläkin hetkellä moni suomalainen. Vielä useampi on jo eläkkeellä. Joistakin se tuntuu helpottavalta, toisia ajatus ahdistaa. Moni pohtii, mitä tarjottavaa uudella elämänvaiheella on juuri minulle. Työelämään erikostuneen psykologi Pekka Järvisen oma ura on myös loppusuoralla. Hän kutsuu lukijan kanssaan pohtimaan, miten mieli sopeutuu työvelvoitteista luopumiseen - ja vanhenemiseen ylipäätään. Miltä tuntuu kohdata työelämän ja vanhuuden väliin jäävä kolmas ikä ja löytää uusi tasapaino itsensä kanssa. Miten selvitä eläkepäivistä hengissä on kuin vanhojen ystävien nuotiohetki, jossa kevyet ja syvälliset asiat, huumori ja pohdiskelu vuorottelevat. Se on puhetta ihmiseltä ihmiselle.
Kun työ ja perhe eivät enää ole se, jonka ympärillä kaikki pyörii, pitää eläköityvän itse määritellä elämän sisältö ja tarkoitus täysin uusiksi. Olen yrittänyt kuvitella, miltä tuntuu, kun työt jätettyäni ei ole tulossa lomaa tai edes lomamatkaa, jota odottaa - vapautta työstä riittää maailman tappiin asti: kaikki päivät ovat vapaapäiviä. Kalenteri on täysin tyhjä ehkä lääkärissäkäyntejä lukuun ottamatta. Ei ole sähköpostitulvaa eikä asiakkaiden yhteydenottoja. Kukaan ei erityisemmin kaipaa minua tai edes tiedä, missä kulloinkin kuljen. On vain tyhjä pesä, minä ja vaimo kahdestaan.
Pekka Järvinen on vuonna 1953 syntynyt Pispalan poika. Hän on koulutukseltaan psykologian lisensiaatti ja erikoistunut työ- ja organisaatiopsykologiksi. Järvinen on myös teologian maisteri ja ryhmäpsykoanalyytikko. Hän on yli neljännesvuosisadan kouluttanut ja konsultoinut esimiehiä sekä kirjoittanut useita esimiestyötä käsitteleviä bestsellereitä, joita on myyty kymmeniä tuhansia.
