MTT Sivumäärä: 34 sivua Julkaisuvuosi: 2008 (lisätietoa) Kieli: Suomi
Suomessa on vuodesta 1984 alkaen lisätty seleeniä moniravinteisiin lannoitteisiin. Tavoitteena on ollut näin turvata kotieläinten ja väestön seleeninsaanti. Seleenilannoitus on nostanut selvästi kotimaisten elintarvikkeiden ja rehujen seleenipitoisuuksia. Niin kävi jo kasvukaudella 1985, jolloin seleenipitoiset lannoitteet olivat ensimmäistä kertaa käytössä. Seleenin määrää lannoitteissa on muutettu vuoden 1984 jälkeen kolme kertaa (1990, 1998, 2007). Muutosten taustalla ovat olleet elintarvikkeiden ja rehujen seleenipitoisuuksien sekä seleenin saannin vaihtelut. Viimeisimmän 2007 tehdyn muutoksen vaikutukset näkyvät vasta kasvukaudella 2008. Vuonna 1998 lannoitteiden seleenipitoisuutta nostettiin kuudesta kymmeneen mg kg-1, koska elintarvikkeiden seleenipitoisuudet ja sitä kautta väestön seleenin saanti ja ihmisen veren seerumin seleenipitoisuudet olivat pienentyneet. Tämän toimenpiteen vaikutuksesta rehujen, peruselintarvikkeiden ja kokoveren seleenipitoisuudet nousivat 20–50 % vuodesta 1999 vuoteen 2002. Tämä muutos ei ollut pysyvä, vaan pitoisuudet ovat tämän jälkeen laskeneet lannoitteiden käyttömäärien jatkuvasti vähentyessä. Väestön keskimääräinen seleenisaanti on viime vuosina vakiintunut 0,065:een mg/vrk/10 MJ. Saanti on laskenut 2000-luvun alkupuolelta noin 20 %. Seleeninsaanti on yhä riittävällä ja turvallisella tasolla ja vastaa suosituksia. Tärkeimmät seleeninlähteet ovat maito ja liha, joista saadaan lähes 70 % päivittäisestä seleenistä. Suomen olosuhteissa natriumselenaatin lisäys lannoitteisiin on osoittautunut tehokkaaksi, turvalliseksi ja edulliseksi keinoksi vaikuttaa kotieläinten ja väestön seleeninsaantiin. Systeemi on myös kontrolloitavissa suunnitelmallisen ja tarkasti kohdennetun seurannan ansioista.
