Maa- ja elintarviketalous 36. Suomessa on lisätty seleeniä moniravinteisiin lannoitteisiin vuodesta 1984 lähtien väestön ja kotieläinten seleeninsaannin turvaamiseksi. Samassa yhteydessä järjestettiin seleenilisäyksen vaikutusten seurata maaperässä, rehuissa, elintarvikkeissa ja ihmisen veren seerumissa sekä seleeninsaannissa. Lannoitteiden seleenimäärää on tänä aikana muutettu kaksi kertaa. Viimeisin muutos oli vuonna 1998, jolloin lannoitteiden seleenipitoisuutta lisättiin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä 6:sta 10:een mg/kg. Syynä muutokseen oli elintarvikkeiden seleenipitoisuuden ja väestön seleeninsaannin väheneminen. Tämä johtui siitä, että lannoitteiden seleenimäärää vähennettiin vuonna 1990 ja lannoitteiden käyttö väheni. Lannoitteiden seleenipitoisuuden suureneminen on selvästi nostanut rehujen, peruselintarvikkeiden ja ihmisen seerumin seleenipitoisuuksia sekä väestön keskimääräistä seleeninsaantia. Vuoden 1998 jälkeen kotimaisen vehnän ja rukiin keskimääräinen seleenipitoisuus on kaksinkertaistunut. Vaihtelu on kuitenkin suurta, <0,010–0,260 mg/kg ka. Maidon seleenipitoisuus on noussut noin 30 % ja se on välillä 0,20–0,26 mg/kg ka. Myös lihan seleenipitoisuus on noussut 30–50 %. Seleenilannoituksen lisäys on vaikuttanut vain vähän kananmunien, sianlihan ja kasvisten seleenipitoisuuksiin. Seleenilannoituksen vähentäminen vuonna 1990 laski suomalaisten seerumin seleenipitoisuuden 1,10 µmol/l vuonna 1999. Pitoisuus oli kuitenkin yhä suurempi kuin keskimääräinen pitoisuus Euroopassa, mutta yleisesti pienempi kuin Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Vuoden 1998 jälkeen seerumin ja veren keskimääräinen seleenipitoisuus on jälleen alkanut nousta lannoitustason nostamisen seurauksena. Seerumin seleenipitoisuus on nyt noin 1,4 µmol/l. Väestön keskimääräinen seleeninsaanti vuonna 2001 oli noin 20 % suurempi kuin vuonna 1999. Saanti on 0,08 mg/vrk energiatasolla 10 MJ. Suomessa seleeninsaanti on nyt riittävällä ja turvallisella tasolla ja yleisesti suurempi kuin monissa Euroopan maissa. Se vastaa hyvin RDA- ja DRI-suosituksia (0,055 mg/vrk). Tärkeimpiä seleeninlähteitä ovat maito ja maitotuotteet sekä liha ja lihatuotteet, joista saadaan lähes 70 % seleenistä.