Johan Ludvig Runeberg oli intohimoinen metsästäjä. Hänet tunnettiin myös tavastaan vangita pikkulintuja häkkeihin opetustarkoituksessa. Rullatuoliin kahlittuna hän voi haaveilla enää vain kärpästen pyytämisestä. Kärpäsenkesyttäjä on romaani ikääntyneestä kansallissankarista, jonka ainoana lohtuna ovat elämäkerturi Strömbergin vierailut ja vaimo Fredrika, joka lukee hänelle ääneen. Vanhuus on tehnyt suurmiehen ärtyisäksi, vaikka elämä onkin ollut muistamisen arvoinen. Kirjailijana Runeberg on menestynyt, mutta useimmat rivit ovat olleet työn ja tuskan takana. Eikä kansallisen ikonin asema aina ole ollut helppo. Imartelua ja julkisuutta on ollut taakaksi saakka. Mieluitenhän muistelee nuorenparin avioliiton ensi vuosia Helsingissä, Lauantaiseuraa, ystäviään Cygnaeusta, Snellmania ja Nervanderia, sanomalehtimiehen uraa.
Runebergista on kirjoitettu paljon, myöhemmin myös hänen vaimostaan, joka oli miehensä tavoin tuottelias kirjailija. Erik Wahlström ottaa kuitenkin mieluusti romaanimuodon sallimat vapaudet käyttöönsä, menee nahkoihin, tulkitsee. Kun historiantutkijat ovat tyytyneet spekuloimaan, voi romaanissa kertoa kaiken mahdollisimman uskottavasti. Jalustalle nostettujen sankareiden julkisivun takaa kun voi löytyä jotakin paljon kiinnostavampaa. Joskus se naurattaa, toisinaan itkettää.
