Uunipellillä kuohuu. Possu on kuullut, että piparit syödään jouluna.
Minä uskon joulunjälkeiseen elämään, ilmoittaa sydän.
Minäpä luulen, että teidät muut syödään, mutta minut Kukka säästää kun olen niin hieno, erityisesti kuorrutus, sanoo eukko josta Kukka oli tehnyt prinsessan.
Mitä sinä piparukko luulet? kysyy sydän.
Minä en sanonut mitään. Antti oli piirtänyt minulle niin kapean suun, etten pystynyt puhumaan. Ja enhän minä sitä paitsi tiennyt mitään joulusta.
Kuka mahtoi olla oikeassa? Onko piparkakuilla elämää joulun jälkeen? Se selviää Erik Wahlströmin havainnollisessa ja hauskassa, Simo Brotheruksen upeasti kuvittamassa kertomuksessa luonnon jatkuvasta kiertokulusta.