Jumala on romaani paitsi Jumalasta myös ihmisistä. Jumala on uhkarohkea komedia, jonka pohjavire on vakava. Se tapahtuu taivaassa ja maan päällä.

Raamatun ensimmäisissä kirjoissa kuvattu Jumala on ihmisille erittäin läsnä. Hän jopa omakätisesti ompelee Aatamille ja Eevalle vaatteet ajettuaan heidät ensin pois paratiisista. Toisaalta hän on laskelmoiva ja julma. Eikä hän valitettavasti pidä ollenkaan naisista. Hän puhuu paljon. Mutta Jumala muuttuu ja alkaa vetäytyä ihmisten keskuudesta. Viimeiset sanansa hän osoittaa Job-raukalle, jonka hän on tuhonnut ilman mitään syytä. Tästä lähtien Jumala suostuu puhumaan vain edustajansa välityksellä - kunnes vaikenee kokonaan. Erik Wahlström selittää Jumalan muuttuvan käytöksen yksinkertaisesti sillä, että tämä vanhenee. Se Jumala joka loi maailman ja ompeli vaatteet Aatamille, oli nuori ja täynnä energiaa. Mutta hän kasvaa aikuiseksi, saa pojan, tulee keski-ikäiseksi. Lopulta Nietzsche jopa väittää Jumalan olevan kuollut.

Erik Wahlström uskaltautuu jälleen tulkitsemaan tuttua hahmoa kuvia kumartamatta ja taitavasti. Kirjailijan omin sanoin: »En itse voi mitenkään uskoa, että Jumala koskaan kuolisi. Kirjassani hänestä tulee vanha ja väsynyt. Lopulta hän vetäytyy aktiivisesta toiminnasta maailmassa ja katoaa lopulta kuvasta. Mutta että kuolisi? Se ei olisi ollenkaan hänen kaltaistaan.