Tässä selvityksessä tarkastellaan viljeltyjen maustekasvien aromiainepitoisuuksia ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Aromipitoisuudella tarkoitetaan haihtuvan öljyn pitoisuutta ja koostumusta. Yrttien viljely- ja laatututkimuksia on tehty Suomessa 1980-luvulta lähtien ja myöhemmin muissakin Pohjoismaissa. Aineisto käsittää lähes 190 julkaisua, joista suomalaisia on yli sata. Tavoitteena oli tutkia, luovatko pohjoiset olosuhteet edellytykset yrttien korkeille aromiainepitoisuuksille. Mukana on 13 mauste-, rohdos- ja aromikasvina käytettävää lajia. Pohjoisen pitkät ja valoisat kesäpäivät sekä päivä- ja yölämpötilojen vaihtelut luovat hyvät edellytykset aromiaineiden muodostumiselle. Pohjoisessa kasvatettujen yrttien öljypitoisuus ja -koostumus täyttävät yleensä kansainväliset laatuvaatimukset. Valo ei kuitenkaan yksin riitä, ratkaiseva merkitys on myös kasvukauden lämpösummalla. Pohjoisessa lyhyt kasvukausi ja alhaiset lämpötilat vähentävät kasvien satoa, joka on suoraan yhteydessä tuotettavan öljyn määrään. Aromiaineita on tarkasteltava kasvi-, vuosi- ja jopa komponenttikohtaisesti. Pohjoisten kasvilajien, kuten kuminan ja kamomillan, aromiaineiden pitoisuus ja laatu olivat yhtä hyviä kuin vastaavien Keski-Euroopassa tuotettujen kasvien. Väinönputkella nuo ominaisuudet olivat pohjoisissa olosuhteissa jopa paremmat. Viileään ilmastoon sopeutuneiden yrttien, kuten tillin, tuoksuampiaisyrtin ja kyntelin, öljypitoisuus ja -koostumus olivat myös erittäin hyviä jopa napapiirin korkeudella. Toisaalta piparmintun öljyn ja sen pääkomponentin mentolin pitoisuus Pohjois- Suomessa oli alhaisempi kuin Etelä-Suomessa. Lyhyempi kasvukausi ja matalampi lämpötila vähentävät perinteisten, lämpöä vaativien Välimeren yrttien satoa verrattuna Keski-Eurooppaan. Sadon öljypitoisuus ja -koostumus täyttivät kuitenkin laatuvaatimukset. Hyvälaatuista satoa saatiin meiramista, salviasta, timjamista ja iisopista. Ainoastaan sitruunamelissan öljypitoisuus oli pohjoisessa matalampi kuin Keski-Euroopassa. Vastoin vallalla olevaa käsitystä pohjoisessa tuotettujen yrttien aromipitoisuudet eivät yleensä olleet korkeampia kuin Keski-Euroopassa. Keski- Suomea pohjoisempana yrttiviljelyssä on kiinnitettävä huomiota erityisesti pohjoisiin oloihin sopeutuneiden lajien ja lajikkeiden valintaan, lämpöä lisäävien viljelyteknisten menetelmien, kuten harsojen ja katteiden, käyttöön sekä sadonkorjuun ajoittamiseen. Siten Suomessa voidaan tuottaa laadultaan hyvää yrttiraaka-ainetta monipuolisesti hyödynnettäväksi.
