Suomen kansallisen kasvigeenivaraohjelman puitteissa tehtiin vuosina 2004-2005 mauste- ja rohdosyrttien inventaario. Tavoitteena oli saada tietoa yrttikokoelmien määrästä, sijainnista, ylläpitäjistä, laajuudesta, lajisisällöstä ja kulttuuriperinnöllisestä arvosta. Viimeisten viidentoista vuoden aikana maassamme on ollut 45 yrttikokoelmaa, joista viisi oli yliopistojen, seitsemän maatalousoppilaitosten ja kolme muiden oppilaitosten ylläpitämiä. Museoiden pihoilla oli kuusi kokoelmaa, kuntien ja kansalaisjärjestöjen perustamia oli 11 kokoelmaa ja yksityisessä omistuksessa oli 11 kokoelmaa. Suurin osa yrttitarhoista on perustettu Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan niin sanotun kalmilaisen puutarhamallin mukaisesti, opetus-, tutkimus- ja neuvontakäyttöön, edistämään yritysten matkailua yrttien koristeellisuuden avulla tai raaka-ainetuotantoa varten. Myös paikallisten kulttuuriperinteiden vaaliminen ja vanhojen yrttikantojen keruu ja ylläpito oli havaittavissa. Nykyisissä yrttitarhoissa kasvatetaan kaikkia niitä kasveja, joita suositeltiin 300 vuotta sitten. Kahdenkymmenen suurimman yrttikokoelman suosituimpien ja tutuimpien yrttilajien määrä oli yhteensä 43 lajia. Näistä vain kaksi lajia, yrtti-iiso ja auringonhattu, oli ulkomaista alkuperää ja nekin "kotiutuivat" nykyisen yrtti-innostuksen aikana. Lipstikkaa, koiruohoa, mäkimeiramia ja iisoppia löytyi 80 %:sta tarkastelluista tarhoista. 75 %:ssa kasvoi kuminaa ja timjamia, 65 %:ssa humalaa, väinönputkea, piparjuurta, saksankirveliä, venäläistä rakuunaa ja salviaa. Joka toisessa tarhassa kasvatettiin poimulehteä, maustekirveliä, mäkikuismaa, basilikaa sekä viher- ja kähäräminttua. Nämä lajit ovat suosituimpia suomalaisten keskuudessa nykyisinkin ja muodostavat suomalaisen yrttiperinteen (Finnish herbal heritage) pohjan. Yrttitietoisuus muuttuu ja rikastuu. Nykyiset yrttitarhat toimivat entisten kartano- ja pappilapuutarhojen tapaan uusien yrttikasvien kokeilukenttänä. Muutamissa kokoelmissa kerätään ja ylläpidetään vanhoja suomalaisia perenna- ja maustekasvikantoja. Yrttitarhat ovat tärkeitä modernissa yhteiskunnassa, sillä niissä puutarhaperinteemme säilyy seuraaville sukupolville. Niissä voi myös itse kokea vuosisadan takaisen ilmapiirin sekä nähdä, maistaa ja haistaa vanhoja kasveja. Näin elämys ja vaikutus moninkertaistuu.