Kun ’vahva’ yhteisöllisyys (uskonto, ideologiat, luonnonkiertoon perustuva) modernin ajan edetessä vähitellen hävisi, ihmiset altistuivat omalle psyykelleen. Tämä kirja kertoo mitä meille kaikille sen jälkeen tapahtui. ’Vahvan’ yhteisöllisyyden normeihin ja sääntöihin perustuva ulkoinen identiteetti, asema, korvaantuu nyt uuden yksilön sisäisellä identiteetillä: minäkuvalla, itsetunnolla ja itsetuntemuksella. Mutta minä on suhdekäsite, ilman muita ei ole minää. ’Vahvan’ yhteisöllisyyden hiivuttua me vapaiksi ja irralleen jääneet aloimme etsiä toisiamme kommunikaatio- ja vuorovaikutusopein.

Täältä tulevat tämän ajan uudet sanat, läsnäolo, kohtaaminen, oleminen, hidastaminen ja muut. Täällä ovat erilaiset sanattomat yhteyden kokemukset, jotka aina yllättävät, niin arjen sujuvuudessa, NLP- ja vastaavissa koulutuksissa kuin metoo- ja muissa kansanliikkeissäkin. Täällä itsensä löytää toisista ja toiset itsestään.