Shamanismi on perinteisesti nähty joko ekstaasissa hourailuksi, transsin kaltaisiksi tietoisuudentilan
muutoksiksi tai laskelmoivaksi näyttelemiseksi, mutta nykynäkemysten mukaan kyse on kaikille
ihmisille ominaisen eläytymis- ja kuvittelukyvyn jalostamisesta.
Osaamme kuvitella ja eläytyä, mutta emme aina muista tulla kokonaisina takaisin. Mitä enemmän osia itsestä jää eläytymisen kohteisiin, sitä enemmän ihminen menettää voimaansa. Jos työ stressaa,
kyse on siitä, että joku osa itseä on vielä työssä, vaikka itse on jo kotona. Kysymys kuuluu nyt: mikä osa, ja kuinka sen saa sieltä takaisin?
Kun itsensä saa takaisin itseen, hiljainen voima alkaa lisääntyä. Se on eri asia kuin aktivoitu myönteinen tila tai edes muotiasia voimaantuminen. Myönteisillä tiloilla on aina nimet, mutta hiljainen voima on sanatonta, nimetöntä. Eri tavoin paikalle pyydetyt tilat häipyvät usein, kun tilanne on ohi, kerätty hiljainen voima on sen sijaan pysyvää.
Shamaanin toiminnasta on paljon sekä ulkopuolisten havainnoijien kuvauksia että shamaanien omia kertomuksia. Tässä kirjassa on puolestaan valikoima konkreettisia mielikuvamenetelmiä, joita jokainen voi kokeilla itse.
