Maa- ja elintarviketalous 44. Tutkimuksessa selvitettiin luonnonmukaisen tuotannon yleistymisen esteitä ja keinoja esteiden poistamiseksi. Lisäksi tarkasteltiin luomutuotannon mahdollisuuksia vähentää maatalouden ravinnekuormitusta ja hyödyntää uusiutuvia resursseja. Luomuviljelyä pidetään työläämpänä tuotantomuotona kuin tavanomaista tuotantoa. Viljelykierron takia luomutilan on vaikeampi erikoistua ja saavuttaa niitä suurtuotannon etuja, joita on vastaavan kokoisella tavanomaisella tilalla. Lisäksi tavanomaisen tuotannon kemialliset panokset on korvattava mekaanisella työllä ja biologisella typensidonnalla. Tässä tutkimuksessa laadittujen tilamallien mukaan samankokoisilla tavanomaisilla ja luomutiloilla työmenekki on hieman yllättävästi melko samansuuruinen siirtymävaiheen jälkeen. Tuotantokustannukset sen sijaan ovat luomutuotannossa 20–100 % suuremmat. Jos tavoitteena on tuottaa molemmilla tuotantomuodoilla sama tuotemäärä, lisääntyvät peltoalan tarve sekä työmäärä luomussa selkeästi. Mikäli uusia tuottajia haluttaisiin saada luomuun taloudellisin perustein, olisi luomun lisähintoja tai tukea korotettava. Yleisesti käytetyissä ympäristövaikutusten mittaustavoissa havaittiin vakavia puutteita, jotka suosivat voimaperäistä tuotantoa. Tilojen välinen yhteistyö mahdollistaa luomutilojen erikoistumisen, mutta tilojen muodostama kokonaisuus säilyy silti monipuolisena. Työaikasäästöt ovat suurimmat yhteisten karjarakennusten tai viljelykiertojen avulla. Tuotanokustannukset saattavat laskea jopa 40 % yhteistuotannon avulla. Tuotantosuuntien välinen tilayhteistyö voi vähentää merkittävästi viljelyn aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Nykyinen ympäristötukijärjestelmä ei kuitenkaan kannusta yhteistyöhön. Tutkimuksessa esitetään muutamia tukimalleja, joiden avulla tuotantoa voitaisiin ohjata ympäristöystävällisemmäksi. Tukijärjärestelmän monimutkaisuutta ei kuitenkaan saisi lisätä, sillä jo nyt se on viljelijöiden mukaan yksi luomutuotannon suurimpia ongelmia.