MTT:n selvityksiä 22. Virallisten lajikekokeiden tarkoituksena on kasvilajikkeiden viljelyarvon arviointi. Viljoilla lajikkeiden taudinkestävyyden merkitys viljelyarvon osana on koko ajan kasvanut. Tiedot lajikkeiden taudinkestävyydestä perustuvat useimpien tautien osalta virallisten lajikekokeiden kenttäkokeista 1995-2002 tehtyihin tautihavaintoihin. Seuraavien tautien esiintyminen on havainnoitu lajikekokeista: Syysrukiin härmä, rukiinruskearuoste, rengaslaikku ja lumihome; kevätrukiin härmä ja rukiinruskearuoste; ruisvehnän lehti- ja tähkälaikku, keltaruoste, rengaslaikku ja lumihome; syysvehnän härmä, lehti ja tähkälaikku, keltaruoste ja lumihome; kevätvehnän härmä, lehti- ja tähkälaikku, keltaruoste; ohran härmä, verkkolaikku, rengaslaikku sekä kauran lehtilaikku. Lajikekokeista taudit on arvosteltu asteikolla 0-100, jossa nolla merkitsee täysin tervettä kasvustoa ja 100 täysin taudin saastuttamaa tai kuollutta kasvustoa. Vehnän haisunoen ja kauranavonoen arkuus on tutkittu saastutuskokeilla. Haisunokitulokset ovat vuosilta 1991-2002 ja kauranavonokitulokset vuosilta 1994-1996 ja 1998-2002. Saastutuskokeista on laskettu terveiden ja infektoituneiden kasviyksiköiden määrät. Tautitulokset on analysoitu käyttäen lineaarisia sekamalleja. Tuloksena saadut lajikekohtaiset tautikeskiarvot ovat keskenään vertailukelpoisia lajikkeiden koejaksojen erilaisuudesta huolimatta. Tuloksissa ensimmäisenä on esitetty mittarilajikkeet, sitten muut lajikkeet taudinkestävyyden mukaisessa järjestyksessä.