MTT:n selvityksiä 40. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää typpilannoituksen ja kasvinsuojeluaineiden käytön vaikutusta ohrasadon määrään ja laatuun sekä viljelyn taloudelliseen tulokseen. Tutkimusaineistona käytettiin koesarjaa, jonka Kemira Agro ja Nylands Svenska Lantbrukssällskap toteuttivat yhteistyössä vuosina 1996-2000. Koepaikat olivat Kotkaniemen koetila Vihdissä, Västankvarnin koulutila Inkoossa sekä Suur-Sarvilahden kartano Pernajassa. Kokeissa oli viisi typpilannoitustasoa: 0, 60, 90, 120 ja 160 kg typpeä/ha. Lisäksi jokaista lannoitustasoa kohden oli viisi kasvinsuojelukäsittelyä: käsittelemätön, rikkojen torjunta, rikkojen ja tautien torjunta, rikkojen ja laon torjunta sekä rikkojen, laon ja tautientorjunta. Aineistosta estimoitiin tuotantofunktiot koepaikoittain ja kasvinsuojelukäsittelyittäin. Lisäksi satunnaiskertoimisella regressiomallilla tutkittiin eroja, joita oli eri kasvinsuojelukäsittelyjä saaneita ja käsittelemättömiä koejäseniä kuvanneissa malleissa. Laatuominaisuuksista tarkastelun kohteena oli viljan valkuaispitoisuus. Sen riippuvuutta typpilannoituksesta tutkittiin regressioanalyysillä. Kasvinsuojeluaineiden vaikutusta jyväkokoon tutkittiin vertaamalla koejäsenten keskiarvoja tavoitearvoon. Ohrasadot vaihtelivat koejaksolla jokaisella kasvinsuojelukäsittelyllä suuresti. Myös typpilannoituksen sekä biologiset että taloudelliset optimipisteet vaihtelivat vuosittain ja koepaikoittain paljon. Kasvinsuojelun avulla voitiin yleisesti nostaa satotasoa ja parantaa viljan laatua. Vaikka kasvinsuojelulla voitiinkin nostaa sadon määrää, ei nousu riittänyt aina kattamaan kasvinsuojeluun tehdystä lisäpanostuksesta aiheutuneita kustannuksia. Tämä päti erityisesti pelkän rikkakasvien tai yhdistetyn rikkakasvien ja laon torjunnan saaneissa koejäsenissä. Näissä koejäsenissä ohran viljelyn taloudellinen ylijäämä jäi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pienemmäksi kuin käsittelemättömissä koejäsenissä. Kasvitautien torjunnan lisääminen edellisiin käsittelyihin paransi ohran viljelyn taloudellista lopputulosta. Näissä koejäsenissä satotason nousu riitti kattamaan kasvinsuojelutoimenpiteiden kustannukset melko usein, mutta ei aina. Eri kasvinsuojelukäsittelyillä saadut taloudelliset ylijäämät eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi käsittelemättömien koejäsenten taloudellisista ylijäämistä. Taloudellisesti parasta tuotantoteknologiaa ei tässä tutkimuksessa voitu yksiselitteisesti määrittää, sillä parhaan tuloksen antanut tuotantoteknologia vaihteli sään ja maan kasvukunnon mukaan. Ohran biologisesti ja taloudellisesti optimaalisen typpilannoituksen suhde ympäristötuen ehtoihin oli vaihteleva. Biologiset typpioptimit olivat korkeita, mutta ympäristötuen ehdot rajoittivat huippusatojen tavoittelua vain muutamassa koepaikassa. Näissä paikoissa biologinen typpioptimi nousi yli 250 kilon hehtaaria kohti. Typpilannoituksen taloudelliset optimit vaihtelivat nollasta noin 130 kiloon hehtaarilla. Ympäristötuen ehdot eivät siten rajoittaneet taloudellisten optimisatojen tavoittelua.