Suomen ja Euroopan unionin lainsäädännöt ovat monikerroksisia ja tulkinnanvaraisia kolmannen maan kansalaisen luvattomaan työntekoon ja - teettämiseen liittyvissä rikoksissa, osoittaa hallintotieteiden maisterin Heikki Kallion väitöstutkimus.

Kolmannen maan kansalaisen eli Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen ulkopuolisen kansalaisen luvallisen ja luvattoman työnteon sääntely jakautuu useiden eri lakien välille. Kallion tutkimuksen mukaan lainsäädännön monikerroksisuus ja tulkinnanvaraisuus vaikeuttaa rangaistavan ja rankaisemattoman menettelyn välisen rajan hahmottamista, mistä voi muodostua käytännön ongelmia lainsoveltamistilanteissa. Esimerkiksi työnantaja ja työntekijä eivät välttämättä tiedä kaikissa tilanteissa, missä rangaistavuuden raja tosiasiassa kulkee. Epäselvissä tilanteissa työnantajan tulisikin kääntyä toimivaltaisen viranomaisen puoleen selvittäessään rangaistavan ja rankaisemattoman menettelyn välistä rajaa.

Kallion väitöstutkimuksen tekee ajankohtaiseksi maahanmuuttoon ja ulkomaisen työvoiman käyttöön liittyvä vilkas keskustelu. Väitöksen teemaa ei ole juurikaan käsitelty rikosoikeustieteessä.

Kolmannen maan kansalaisen luvallista ja luvatonta työntekoa käsitellään Suomen ulkomaalaislain säännöksissä. Ulkomaalaisen maassa oleskeluoikeudesta säädetään kansallisen ulkomaalaislain lisäksi Euroopan unionin tasolla.

Kallion väitöskirjan keskiössä olevat rikossäännökset löytyvät sekä rikoslaista että ulkomaalaislaista. Väitöskirja sovittaa yhteen ulkomaalaisen työntekijän luvattomaan työntekoon liittyvät keskeiset rikosoikeuden, ulkomaalaisoikeuden ja työoikeuden säännökset.

Lakien soveltamisongelmat korostuvat Kallion tutkimuksen mukaan erityisesti rangaistavuuden alan edellytyksiä ja rikosvastuun kohdentamista määriteltäessä. Ulkomaalaisen luvattomaan työntekoon liittyvissä rikoksissa esimerkiksi toimeksiantajan rikosvastuu on kohdistettavissa eri tavalla riippuen siitä, pidetäänkö toimeksiantajan menettelyä luvattoman ulkomaisen työvoiman käyttönä vai työnantajan ulkomaalaisrikkomuksena. Rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta voi sen sijaan seurata, että joissakin tilanteissa toimeksiantajan menettely voi tippua lievemmin rangaistavaksi työnantajan ulkomaalaisrikkomukseksi. Väitöstutkimus osoittaakin, että tiettyjen tutkimuksessa käsiteltyjen säännösten sanamuotoja olisi syytä muuttaa tai täsmentää.

Kallio on luonut väitöskirjassaan ulkomaalaislain säännösten pohjalta luvattoman työnteon ja työnteettämisen tyyppitapausluokituksen. Tyyppitapausluokituksen tarkoituksena on osoittaa, miten ulkomaalaislaissa säädettyjä ulkomaalaisen oleskeluun ja työntekoon liittyviä säännöksiä voidaan rikkoa. Näin helpotetaan laillisen ja luvattoman työnteon ja työnteettämisen hahmottamista konkreettisissa lainsoveltamistilanteissa. Toisaalta tyyppitapausluokittelu ohjaa ja edesauttaa muun muassa konkreettisten tekojen vahingollisuuden sekä tekijöiden tahallisuuden arviointia.