Tulkintateorian saaristossa on esitutkimus oikeustieteen sisäistä näkökulmaa koskevalle tutkimushankkeelle. Kielifilosofiaan orientoituneessa oikeusteoriassa viimeksi mainittu voidaan käsittää ongelmaksi sisäisestä kielestä eli alkeiskielestä, jonka varassa käytämme kieltä – yhtäältä erillään puheesta ja kirjoituksesta, toisaalta luonnollisen kielen yhteyteen hakeutuen. Kyse on myös tulkintatieteelle keskeisen nonkognitivismin ydinalueen tarkastelusta. Aiheen yhteydessä käydään jatkuvaa kamppailua tieteenfilosofisilta periaatteiltaan vahvempia ajattelutapoja, kuten objektiivista relativismia ja kognitivismia, vastaan. Teoksessa lähestytään alkeiskielen ongelmaa kolmen teoria-aiheen – oikeuslähdeopin relatiivisuuden, instituution käsitteen ja helpon tapauksen ongelman – keinoin. Yhdessä aiheet muodostavat "perspektiiviseksi perheyhtäläisyydeksi" nimitetyn tähystyspaikan, josta käsin varsinaista teorianmuodostuksen työsarkaa voi arvioida. Yksittäisten aiheiden sisäpuolella teoksessa käsitellään muun muassa ensimmäisen ja toisen asteen relatiivisuuden avulla ymmärrettävää oikeuslähteen käsitettä, instituutiota hermeneuttisena edelleen kehitelmänä sekä tapoja järjestää helpon tapauksen ongelma siten, että tiedonintressimme sitä koskien on yhä tulkintatieteen tarkoittama normatiivinen tiedonintressi.