Kotieläinrakennusten lattiat tehdään melkein poikkeuksetta betonista ja lähes aina paikalla valettuina. Nämä lattiavalut edellyttävät hyvää ammattitaitoa laatuvaatimusten vuoksi. Kotieläinrakennusten olosuhteet ovat betonille rankat. Alkaliselle betonille vaarallisimpia aineita ovat erilaiset hapot. Betonin korroosiota voidaan ehkäistä massaan lisättävillä lisäaineilla, käyttämällä korkeamman lujuusluokan betonia ja erilaisilla pintakäsittelyillä. Kemiallisen kestävyyden ohella tuotanto-olosuhteissa edellytetään lattioilta mekaanisen rasituksen kestoa. Näiden lisäksi lattioiden pintaominaisuudet ovat oleellinen osa kokonaisuutta, koska liian liukas tai karkea lattia voi aiheuttaa eläimille vammoja ja toisaalta huonosti puhdistuva pinta voi lisätä tautiongelmia. Ihanteellinen lattia edellyttää tällöin, että erialuille tehdään erilaisia pintakäsittelyjä. Rakennustyömaalla voidaan tehdä itse betonia vain 3-luokan rakenteisiin, kuten anturoihin ja lattioiden alusbetonointiin. Varsinaiseen lattian pintabetonointiin ei tilalla sekoitettua betonimassaa voida käyttää. Kotieläinrakennusten lattioissa käytettävälle betonille asetetaan vaatimuksia vallitsevien olosuhteiden perusteella. Betoninormeissa karjarakennusten lattiat yleensä sijoittuvat hiilidioksidirasituksen suhteen luokkaan XC2 ja kemiallisen rasituksen suhteen luokkaan XA1, jossa betonin minimilujuudeksi annetaan 40 MPa. Pinnoitettavien betonilattioiden lujuusluokka voi olla pienempi. Pintabetonin runkoaineena tulee käyttää pyöreää luonnonsoraa murskatun materiaalin sijaan. Lattian valmistus on usean työvaiheen muodostama ketju betonimassan vastaanotosta jälkihoidon aloittamiseen saakka. Betonilattian teko vaatii osaamista ja huolellisuutta sekä massan käsittelyssä, oikaisussa että tiivistyksessä, jotta betoni pysyy tasalaatuisena ja täyttää muotin tasaisena ja halutun paksuisena kerroksena. Betonimassan laadun lisäksi oleellinen tekijä betonilattioiden onnistumiselle on hyvä jälkihoito. Varhaisjälkihoito on aloitettava jo massan oikaisuvaiheessa ja varsinainen jälkihoito tulee aloittaa välittömästi betonipinnan hierron jälkeen. Pintakäsittelyillä voidaan estää haitallisista aineista johtuvaa betonin rapautumista ja siten pidentää lattian käyttöikää. Pinnoittamalla voidaan myös muuttaa lattian kitka- ja karkeusominaisuuksia sekä saavuttaa helposti puhdistettavia pintoja. Eläinten liikkuma-alueilla tarvitaan muovipinnoissa aina karhennetta, koska pelkkä muovi on liian liukas. Karhenteena tulee käyttää pyöreärakeista hiekkaa tai esim. lasikuulia. Uusi betonilattia on aina alkalinen ja vaatii siten pintakäsittelymateriaalilta hyvää alkalinkestoa, jolloin käyttökelpoisia ovat kemiallisesti verkottuvat sideaineet esim. kaksikomponenttiset epoksi- ja polyuretaanimateriaalit. Pintakäsittelyaineet jaetaan yleensä maaleihin, pinnoitteisiin ja massapinnoitteisiin niiden muodostaman pintakalvon paksuuden perusteella. Lattian pintakäsittelyiden kestoikä on suoraan verrannollinen niiden kalvopaksuuteen. Kotieläinrakennuksissa pinnoitteiden on arvioitu kestävän vaativissa olosuhteissa käyttökuntoisina 2-3 vuotta ja massapinnoitteiden noin 10 vuotta.