Tutkimus on jatkoa vuonna 1993 valmistuneelle betonilattiapinnoitetutkimukselle, jossa tutkittiin useita erilaisia betonityyppejä, eri muoveista tehtyjä ohutpinnoitteita sekä massapinnoitteita. Tässä tutkimuksessa keskityttiin vain näistä jälkimmäisiin ja muovin sideaineiksi valittiin epoksi ja polyuretaani. Vertailumateriaalina käytettiin pinnoittamatonta betonia. Kirjallisuudesta selvitettiin lattiapinnoitteiden kitkaan, karkeuteen ja puhdistettavuuteen liittyviä vaatimuksia sekä tuotantotilojen olosuhteita ja ominaisuuksia eläimen kannalta. Tilastoista tutkittiin erityyppisiä liukastumisonnettomuuksia. Laboratoriokokeilla mitattiin pinnoitteiden kitkaa työntekijän ja eläimen liikkumisen turvallisuuden kannalta. Lisäksi mitattiin kitkaa standardimittaus- menetelmällä, joka soveltuu myös kenttäkokeisiin. Pinnan karkeutta selvitettiin aiemmissakin tutkimuksissa käytetyllä liitukokeella. Karkeutta ja pinnan tasaisuutta tutkittiin lisäksi kahdella erityyppisellä profilometrillä. Pinnoitteiden puhdistuvuutta testattiin värimittarilla ja lisäksi aistinvaraisesti. Pesukokeissa käytettiin erilaisia pesulämpötiloja ja kahta eri likaa. Kenttäkokeisiin porsitussikalassa valittiin kaksi pinnoitetta, joissa sideaineena oli polyuretaani ja karhenteina kumirouhe ja hiekka. Betonipinta oli edelleen vertailumateriaalina. Näissä kokeissa vertailtiin pinnoitteiden vaikutusta eläinten hyvinvointiin. Pinnoitteiden tarttuvuutta tutkimuksen eri vaiheissa arvioitiin vetokokeilla ja pinnoitusalustan kosteutta betonin kosteusmittauksilla. Tuotantotilassa tehdyssä kokeessa osoittautui ongelmalliseksi kumirouheella karhennettu polyuretaanipinnoite, joka irtosi levyinä. Pinnoitteiden pitkäaikaiskestävyys jäi seurattavaksi.
