Turvetuotannosta poistuville maa-alueille pitää löytää jatkokäyttöä. Yleisin jälkikäyttömuoto on ollut metsittäminen ehkä siksi, että se tunnetaan parhaiten. Suopohja soveltuu myös uudelleen soistettavaksi tai esimerkiksi lintujärveksi. Vapautuneita suopohjia on jonkin verran käytetty myös lihakarjan laidunmaina sekä viljan, heinän, vihannesten, marjojen ja yrttien viljelyssä. Tämän esiselvityshankkeen tavoitteena oli selvittää käytöstä poistuvien turvesoiden hyödyntämistä kotieläintuotannossa. Selvityksen perusteella suopohjat voivat tarjota puhdasta, tasaista kylvömaata suurissa ja yhtenäisissä peltokuvioissa. Suopohjille on myös mahdollista perustaa laajoja laitumia, joilla voi laiduntaa suurikin karjamäärä. Käyttöä rajoittavat suopohjien luontaisesti heikko viljavuus, korkeat perustamiskustannukset ja etäisyys tilakeskuksista. Suopohja muistuttaa normaalia peltoa kuitenkin jo muutaman viljelyvuoden jälkeen satotasoilla ja lannoitustarpeilla mitattaessa. Viljelyssä on huomioitava turvetuotantoalueille yleiset kevättulvat ja keskikesän kuumuus. Alueilla on usein myös huono lämpötalous. Maatalouskäytön kannattavuuden perusedellytys on, että alue pysyy hyvin kuivatettuna ojituksen avulla tai veden pumppaamisen kustannusten on oltava kohtuulliset. MTT:n Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla tutkittiin kenttäkokeessa timotein, ruokonadan, rehukattaran ja ruokohelven sopivuutta rehukasviksi. Erillisessä kenttäkokeessa seurattiin ruokohelven sadon ja rehuarvon kehitystä eri niitoissa. Ruokohelpi oli molemmissa kenttäkokeissa edustettuna sekä kahden että kolmen niiton järjestelmissä. Jokaisen niiton osalta sadon määrän ja laadun kehitystä seurattiin kahden viikon ajan. Tulosten perusteella ruokohelpi tuottaa sopivissa olosuhteissa muita nurmikasveja korkeampia kuiva-ainesatoja. Ensimmäisessä niitossa ruokohelven D-arvo laskee kuitenkin nopeasti. Tavoiteltaessa hyvää rehuarvoa on ruokohelven ensimmäinen sato korjattava aikaisemmin kuin muiden nurmikasvien. Koesarjan perusteella ensimmäisen sadon korjuu on tehtävä viimeistään 45 vuorokauden kuluttua kasvukauden alkamisesta tai kun tehoisan lämpötilan summan kertymä on 225-230 astetta. Kahden niiton järjestelmää ei ruokohelvelle voi suositella. Kahden niiton järjestelmässä korjuiden väli muodostuu liian pitkäksi ja toisessa sadossa ruokohelven sulavuus ehtii heikentyä liikaa. Kolmen niiton järjestelmässä toisen sadon korjuun optimaalinen korjuuajankohta määrän ja laadun suhteen on tulosten perusteella viisi viikkoa ensimmäisen sadon korjuun jälkeen. Mikäli toinen korjuu tehdään liian aikaisin sadon määrä jää alhaiseksi. Kolmannessa niitossa ruokohelven laadun muutokset ovat vähäisiä ja niiton ajankohtaa voikin siirtää myöhemmäksi, jolloin myös sadon määrä on suurempi. Viimeisen niiton jälkeen ruokohelpi tarvitsee vähintään neljän viikon pituisen jakson karaistumista varten ennen kasvukauden loppua. Ruokohelpeä ei voida tulosten perusteella suositella ensisijaiseksi vaihtoehdoksi korkeatuottoisille lypsylehmille. Ruokohelpisäilörehu sopii kuitenkin hyvin esimerkiksi emolehmien talvikauden ruokintaan, koska emolehmien ruokinnassa rehun sulavuuden ei tarvitse olla yhtä korkea kuin lypsylehmillä tai loppukasvatettavilla sonneilla.