Vuonna 1899 Jerusalemin pormestari Yusuf Diya al-Khalidi oli huolestunut sionistien suunnitelmasta perustaa juutalaisille kansallinen koti Palestiinaan. Hän kirjoitti kirjeen liikkeen perustajalle Theodor Herzlille: Palestiinassa asuu ihmisiä, jotka eivät tule hyväksymään syrjäyttämistään. Hän päätti kirjeensä vetoamalla: ”Jumalan nimeen, jättäkää Palestiina rauhaan”.
Mainittu Jerusalemin pormestari oli Palestiinan kirjoittajan, Rashid Khalidin, isoisoisosetä.
Kirjan keskiössä on sata vuotta kestänyt kolonialistinen sota palestiinalaisia vastaan. Khalidi kuvaa sionistisen liikkeen ja Israelin kolonialistisen väkivallan historiaa sekä länsimaisten suurvaltojen, Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen, roolia asutuskolonialismin vankkoina tukijoina. Khalidi kertaa satavuotisen sodan historian vuoden 1917 Balfour-julistuksesta ja vuoden 1948 ”nakbasta” aina 2000-luvun alun toiseen intifadaan ja Gazan saartoon sekä loppumattomaan ja mihinkään johtamattomaan rauhanprosessiin.
Khalidi kirjoittaa kolonialistisen sodan eri vaiheista nimenomaan palestiinalaisten näkökulmasta tukeutuen paitsi runsaaseen arkisto- ja tutkimusaineistoon myös omaan sukuhistoriaansa.
Palestiina ei ole uhriutumisen kronikka, eikä se pyri pyyhkimään pois palestiinalaisten johtajien virheitä. Kirja tarjoaa uuden, länsimaisesta uutisvirrasta poikkeavan ja vahvasti perustellun näkemyksen Lähi-idän päättymättömästä konfliktista ja sen taustoista.
Alkuteos: The Hundred Years’ War on Palestine. A History of Settler Colonialism and Resistance, 1917–2017.
