Vappu Orlov (käänt.)

Botnia-trilogian vaikuttava päätös.

Bertellin väkevä ja vaivaton kerronta piirtää puhuttelevan kuvan suvun vaiheista, siirtolaisten ikävästä ja äitien ja tyttärien haastavista suhteista 1950-luvun pohjalaiskylässä.

Pohjanmaan lakeudet ovat kahdeksanvuotiaalle kanadansuomalaiselle Marlenelle ja hänen kaksoselleen Susannelle tuttuja vain vanhempien puheista, kunnes siirtolaisperhe palaa koti-Suomeen. Paluu Vöyrille on yhtä katkeransuloinen kuin lähtö Atlantin toiselta puolen, eikä elämä suju kuten suunniteltiin.

Ikuinen kaipuu on nuoren Marlenen kasvutarina ja sisarteos Ikävän jälkeen -romaanille, jossa näkökulma on Marlenen äidin. Bertellin proosa vangitsee siirtolaiskokemuksen ja vaikenevien ihmisten tunnot ilmavin virkkein ja kysyy, miten sokea ihminen voi lähimmilleen olla.

Ann-Luise Bertell (s. 1971) on pohjalainen näyttelijä, kirjailija ja ohjaaja sekä Wasa Teaterin johtaja. Hän debytoi runoilijana vuonna 1997 ja on sittemmin kirjoittanut myös proosaa ja draamaa. Ikuinen kaipuu päättää Botnia-trilogian, jonka avausosa Ikävän jälkeen sai ilmestyessään Svenska Ylen kirjallisuuspalkinnon ja toinen osa Oma maa nousi vuoden 2020 Finlandia- ja Runeberg-ehdokkaaksi.