Viime vuosina moni yhteiskunnallinen keskustelu on sivunnut ”Y-sukupolvea”. Yleisimmin termillä tarkoitetaan 1980-luvulla syntyneitä, siis juuri nyt aikuisen, vakavan elämänsä alkutaipaleella kulkevia kansalaisia. Y-sukupolvi on elänyt vaiherikkaat lapsuuden ja nuoruuden, joiden aikana Suomi ja maailma ovat läpikäyneet mittavia muutoksia. Y:n elämänkaareen on tallentunut vaikea lama, voimakas nousikausi ja pitkä taantuma, hyvinvointivaltion ja työmarkkinoiden murros, siirtyminen globaalin kilpailutalouden aikaan sekä digiloikka. Aikaamme määrittävät yksilön vastuu, yltäkylläisyyden ja epävarmuuden ristiveto sekä monet kipeästi ratkaisuaan odottavat ongelmat. Siten Y:hyn, nykyisellään noin 700 000 ihmisen muodostamaan porukkaan, kohdistuu myös kosolti toiveita ja odotuksia, sillä heidän harteillaan on alati painavampi taakka suoma¬laisen yhteiskunnan tulevaisuutta.
Y:itä on luonnehdittu monin tavoin: levottomiksi, malttamattomiksi, itsekkäiksi, ironisiksi, solidaarisiksi, kansainvälisiksi ja ties miksi muuksi. Mutta mitä Y:stä todella tiedetään? Keistä oikeastaan puhutaan, ketkä jäävät katveeseen? Millaisia ovat Y:n sukupolvikokemukset vai voiko sellaisia edes määritellä?
Aikalaisdiagnostisessa tietokirjassaan Mikko Piispa, syntymävuoden perusteella itsekin Y, luotaa tätä mittavaa yhteiskunnallista teemaa muun muassa sukupolvitutkimuksen valossa. Hän linkittää tutkimustietoa ajankohtaisiin keskusteluihin ja henkilökohtaisiin havaintoihin. Kirjan lähtökohta on, että sukupolvikokemusten on aina palauduttava aikansa elinoloihin. Niitä teoksessa avataan yhdeksän avainsanan kautta: yksilöllisyys, yltäkylläisyys, portfolio, kaupunki, kännykkä, 9/11, MM 95, kannabis ja tulevaisuus. Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta onkin myös kirja Suomesta sellaisena kuin se nyt on, hetki sitten oli ja ehkä hetken päästä tulee olemaan.