Viron uudelleen itsenäistymiseen vuonna 1991 liittyy valtava yhteiskunnallinen, poliittinen ja kulttuurinen murros, johon myös kirjallisuus on osallisena. Virossa kirjallisuus on aina olut aktiivisesti mukana hahmottamassa yhteiskunnan tilaa ja kulttuurista identiteettiä. 1980-luvun lopulla siihen asti vallalla ollut kansallisen kirjallisuuden kaanon alkoi rikkoutua ja kirjallisuusinstituutio koki uudelleen järjestäytymisen, jonka tulos näyttäytyy pikemminkin moneutena kuin uudenlaisena ykseytenä. Kirja esittelee virolaisessa proosassa, lyriikassa ja näytelmäkirjallisuudessa tapahtuneita muutoksia ja kirjallisen elämän uudelleen järjestymistä. Erityisesti kiinnitetään huomiota virolaisen kirjallisuuden "hyppäyksiin kohti modernia", jotka useissa tapauksissa yltävät postmodernismiin asti.
