Viron uudelleen itsenäistymiseen vuonna 1991 liittyy valtava
yhteiskunnallinen, poliittinen ja kulttuurinen murros, johon myös
kirjallisuus on osallisena. Virossa kirjallisuus on aina olut
aktiivisesti mukana hahmottamassa yhteiskunnan tilaa ja kulttuurista
identiteettiä. 1980-luvun lopulla siihen asti vallalla ollut kansallisen
kirjallisuuden kaanon alkoi rikkoutua ja kirjallisuusinstituutio koki
uudelleen järjestäytymisen, jonka tulos näyttäytyy pikemminkin moneutena
kuin uudenlaisena ykseytenä. Kirja esittelee virolaisessa proosassa,
lyriikassa ja näytelmäkirjallisuudessa tapahtuneita muutoksia ja
kirjallisen elämän uudelleen järjestymistä. Erityisesti kiinnitetään
huomiota virolaisen kirjallisuuden "hyppäyksiin kohti modernia", jotka
useissa tapauksissa yltävät postmodernismiin asti.