Tutkimus koskee 1700-luvulla tapahtunutta romaanin historian suurta käännettä, 'uudenaikaisen' romaanin syntyä saksalaisessa kirjallisuudessa. Uuden romaanin edustajana tarkastellaan Goethen 'Wilhelm Meisterin oppivuosia'. Goethen kerronta ja hänen tapansa nähdä yksilön ja maailman vuorovaikutus osoittautuvat tässä yllättävän moderneiksi. Yleisemmällä, metodisella tasolla käsillä oleva tutkimus osoittaa, miten kerronnan tutkimus voi välttää formalismin ja olla historiallista ja kontekstualisoivaa