MTT Sivumäärä: 63 sivua Asu: Pehmeäkantinen kirja Julkaisuvuosi: 2002 (lisätietoa) Kieli: Suomi Tuotesarja:MTT:n selvityksiä
MTT:n selvityksiä 7. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli suunnitteluteoreettisen kirjallisuuden ja kahden esimerkkihankkeen avulla etsiä sellaisia hyviä osallistumiskäytäntöjä, jotka olisivat sovellettavissa myös maatalouspolitiikan sektorilla. Postikyselyn avulla kartoitettiin viljelijöiden näkemyksiä löydetyistä hyvistä käytännöistä sekä laajemminkin osallistumisesta ja vaikuttamismahdollisuuksista maatalouspoliittisessa päätöksenteossa. Tämän lisäksi selvitettiin viljelijöiden näkemyksiä eri keinoista toteuttaa maatalouden ympäristöohjausta. Tarkasteltaessa viljelijöiden näkemyksiä osallistumisesta nousi selvästi esiin, että viljelijät haluavat paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaa elinkeinoaan koskevaan päätöksentekoon. Vastaajista ainoastaan hieman yli 10 % oli tyytyväisiä nykyisiin osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksiinsa. Tulos on merkittävä siitäkin näkökulmasta, että yli 90 % vastaajista piti osallistumista tärkeänä ja 80 % haluaisi osallistua nykyistä enemmän maataloutta koskevaan päätöksentekoon. Yhteistyön ja paikallisuuden merkitys korostui tarkasteltaessa sekä viljelijöiden vaikutusmahdollisuuksia että mielekkäitä tapoja toteuttaa ympäristönhoitotoimia. Viljelijöiden välinen yhteistyö nähtiin taloudellisesti ja sosiaalisesti erittäin tärkeänä. Viljelijät hyötyvät yhteistyöstä säästettyjen kustannusten kautta, minkä lisäksi se edesauttaa innovaatioiden leviämistä ja eri osapuolten oppimista. Yhteistyön avulla myös saavutetaan luottamuksen ja vastavuoroisuuden ilmapiiri, joka puolestaan lisää yhteisöllisyyttä. Kysyttäessä viljelijöiltä heidän näkemyksiään erityyppisistä tavoista toteuttaa maatalouden ympäristöohjausta, parhaimpina nähtiin vapaaehtoiset kylätason yhteistyöprojektit. Tutkimuksessa nousi esiin, että osallistuville toimintatavoille on kysyntää poliittisen tason lisäksi myös toimijatasolla. Vaikka osallistumisen merkitystä korostetaan eri tasoilla, käytännössä viljelijöiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet eivät ole lisääntyneet. Maatalouspolitiikan painopistettä tulisikin siirtää lähemmäs toimijoita, paikallistasolle. Tällöin voitaisiin ottaa paremmin huomioon niin valtakunnalliset kuin paikallisetkin maatalous- ja ympäristöpoliittiset tavoitteet.
