Professori emeritus Juha Pentikäinen (s. 1940) peilaa Muistamia-trilogian ensimmäisessä osassa vanhempiensa tietä täysin erilaisista taustoista.
Isä Veikko Pentikäisen (s. 1909) lähijuuret olivat Inkerinmaalla, Viipurissa ja Savossa. Vuoden 1918 sisällissodan haavat perhetaustassa varjostivat upseeriksi mielineen nuoren merikadetin uraa ja saivat hänet vaihtamaan opintosuuntansa papiksi.
Äiti Kaino o.s. Liakka (s. 1910) taas oli kasvanut Väylänvarren eli Tornionlaakson jääkärihenkisissä talonpoikaissuvuissa. Hänen isänsä oli suojeluskunnan ja Aitosuomalaisten paikallisaktiivi. Surua toivat niin perheen äidin kuin nuoren veljen sairaudet ja varhainen kuolema.
1930-luvun puolivälissä avioituneiden ensimmäinen koti oli Velkuan saaristoseurakunnassa.
Helsingin yliopiston uskontotieteen professorina sekä sittemmin Lapin yliopiston ja Pohjoisen kulttuuri-instituutin pohjoisen etnografian professorina elämäntyönsä tehnyt Juha Pentikäinen pohtii kirjassaan vanhempiensa erilaisia lähtökohtia. Erityisesti aikakauden poliittisella ja uskonnollisella ilmapiirillä oli suuri vaikutus tuleviin sukupolviin.
Pentikäinen katsoo sukujensa juuria ja salaisuuksia avoimesti kunnioittaen edellisten sukupolvien muistia ja muistiinpanoja. Kirjassa on runsas, arvokas historiallinen kuvitus useiden sukupolvien albumeista.
