Professori Juha Pentikäisen muistelmien — Muistamien — ensimmäisen osan nimelle Synnyin Talvisotaan on vankka perustelu: hän on syntynyt Talvisodan viimeisten viikkojen rankimpien sotapäivien aikana helmikuussa 1940 ja hänet on kastettu rauhan solmimisen päivänä 13.3.1940.

Sitä mitä lapsi ei voi muistaa tai tietää sotien vaiheista, Pentikäinen kuvaa perheensä kirjeenvaihdon ja muiden aikalaislähteiden valossa. Jatkosodan ja Lapin sodan rintamilla kenttäpappina ollut perheen isä Veikko Pentikäinen muistaa Juhaa ja perheen muita lapsia kortein ja kirjein, joissa kuvataan myös rintamatapahtumia. Hänen kokemuksiaan varjostaa raskaasti Neuvostoliittoon ennen sotia loikanneen Vilho-veljen vakoojan maine.

Kotirintaman kuulumiset puolisolleen selostaa Rantsilan ja Haapajärven Ronkaalan pappiloita emännöinyt perheen äiti Kaino Pentikäinen. Talvisodan kirjeenvaihtoparina ovat Kainon sisar Annikki Liakka ja tämän sulhanen, kotiseudullaan pohjoisessa sotinut pappi Kullervo Hulkko.

Helsingin yliopiston uskontotieteen professorina sekä Lapin yliopiston ja Pohjoisen kulttuuri-instituutin pohjoisen etnografian professorina toiminut Juha Pentikäinen pohtii kokemustensa kautta, millainen on sotien pojan ´usko´.

Kirjan päätössanoissaan hän tiivistää vuosikymmenien kokemuksensa: ”Uskontojen vuoropuhelua tarvitaan nykymaailmassa enemmän kuin koskaan.” Niinpä hän on ollut kansainvälisten kollegojensa kanssa ideoimassa mm. uskontojen globaalia akatemiaa.