Pilaantuneen ympäristön puhdistamisesta vastaa periaatteessa pilaantumisen aiheuttaja. Käytännössä lain soveltamisongelmia riittää, sillä puhdistamisvastuu perustuu useihin tulkinnanvaraisiin lakeihin. Usein on epäselvää, kuka on pilaantumisen aiheuttaja. Kuka vastaa pilaantuneisuuden selvittämisestä? Miten jaetaan vastuu usean vastuullisen kesken? Mikä on puhdistamisen tavoitetaso? Mikä on kohtuullinen vastuu? Miten määräytyy vastuu vanhasta, vielä vanhemmasta tai ikivanhasta pilaantumisesta? Teoksessa pureudutaan pilaantuneen maaperän ja pohjaveden, roskaantuneiden alueiden ja rakenteiden julkisoikeudelliseen puhdistamisvastuuseen ja siihen liittyviin juridisiin ongelmiin ympäristönsuojelulain, jätelain, jätehuoltolain, vesilain, kemikaalilain ja Euroopan unionin säädösten perusteella. Tavoitteena on kuvata ja analysoida puhdistamisvastuun sisältö ja soveltamiskäytäntö sekä nimetä sääntelyn puutteet ja tehdä ehdotuksia sen kehittämiseksi. Lähteinä on käytetty suomalaista lainvalmisteluaineistoa, uusia oikeustapauksia sekä lupaviranomaisten hallintopäätöksiä 1980-luvulta alkaen. Teos soveltuu kiinteistö- ja ympäristövastuuasioita käsitteleville asianajajille, rakentamis- ja ympäristöasioita käsitteleville kunnissa, hallinnossa ja oikeuslaitoksessa sekä kiinteistöjen vakuusarvoja arvioiville rahoituslaitoksissa.
