Työuupumus ja loppuunpalaminen ovat yhä useamman arkipäivää. Varsinkin nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvussa, kun sekä ulkoiset että sisäiset paineet ovat yhä kovempia. Pitäisi olla aina parempi ja tehokkaampi, osata enemmän ja käydä jatkuvaa kilpailua. Itsensä johtamisesta ei tule enää mitään.

Mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat myös hyvin arka aihe, joista moni ei mielellään puhu. On helpompaa laittaa poissaolot töistä esimerkiksi flunssan piikkiin. Eerik Kuusela (s. 1994) on kuitenkin kirjoittanut loppuunpalamisesta omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan tarinan. Se välittää uskoa asioiden järjestymisestä, vaikka pohja olisikin syvä.

Kolme lupaavaa nuorta jalkapalloilijaa ja kolme kasvutarinaa. Ilari aloittelee itsenäistä elämäänsä ja etsii omia polkujaan. Yksi tie on kuitenkin selvä: matka jalkapallon huipulle on täydessä käynnissä. Kun se yhtäkkiä katkeaakin outoihin oireisiin, joihin lääkärit eivät löydä syytä, Ilari tuntee jäävänsä tyhjän päälle. Onko hänen pelinsä pelattu lopullisesti?

Lassi viettää vapaa-aikansa joko jalkapallokentällä tai toisessa, omassa maailmassaan. Lukio on täydessä käynnissä, vanhojen tanssit lähestyvät ja peleissäkin pitäisi antaa parastaan, mutta menneisyyden haamut pitävät nuorukaista tiukasti otteessaan.

Veeti on aloittanut toisen vuotensa yliopistossa. Elämän täyttävät opiskelukiireet, ystävät ja sarjanousuun tähtäävä jalkapallojoukkue. Veetin ajatuksia varjostaa kuitenkin syyllisyys, joka ei päästä häntä otteestaan.

Himmeämpien valojen kentät on tarina hidastamisen tärkeydestä, itsensä löytämisestä ja hyväksymisestä. Se on myös tarina ystävyydestä ja rakkaudesta. Ennen kaikkea se on kuitenkin tarina jalkapallosta, jossa kiteytyy koko ihmisen tunteiden kirjo.