Murrerunoilija Kalle Väänänen oli savolaisten arkisen elämän hersyttelijä ja tirkistelijäkin.
Sanarieskan leipojan elämäkerta lisää hienolla tavalla Savon murteen myötätuulta. Biologian lehtori Kalle Väänänen kuvaili hersyvällä tyylillä savolaisten arkielämää ja elämän nautintoja kalakukkoa ja saunaa unohtamatta.
Kuopiossa 1888 syntyneen Kalle Väänäsen murrerunot saavat lukijan hyvälle tuulelle. Yksi Rieska-Kallen tunnetuimpia runoja on Yö Ruuskasen torpassa. Savon murteella kirjoitettujen runojen – sanarrieskojen – ansiosta Kalle Väänänen sai 1920-luvulla kunniakkaan arvonimen Rieska-Kalle.
Sanarrieskasta on otettu kuudella vuosikymmenellä seitsemän painosta. Viimeisten painosten menestystä siivitti Iisalmessa vuonna 1886 syntyneen Oskari (Oki) Räisäsen mainio kuvitus. Pyykkirannassa-runollaan Rieska-Kallen rakensi osuvan kuvan arjen askareesta ja siihen liittyvästä keskustelusta.
Väänäsen runoissaan ja kirjoissaan käyttämää Savon murretta puhuttiin Kuopiossa ja sen naapuripitäjissä. Täällä hän myös kirjoitti ja lausui runojaan. Väänänen vertaili Suomen Matkailijayhdistyksen Kuopion haaraosaston 40-vuotisjuhlassa vuonna 1927 Kuopion kaupungintalossa esitetyssä runossa Ylistykseh hymistystä Puijommäelle, Savommuan herttaselle helemelle Kuopiota Capriin, Rivieraan ja Venetsiaan.
Kalle Väänänen oli itseoikeutettu esiintyjä Väänästen sukuseuran ensimmäisessä sukujuhlassa kesäkuussa 1939 Puijolla ja Kehvon Haapalahdessa. Laivamatka Kuopiosta Kehvolle oli ikimuistoinen, sillä Kalle lausui kalakukkoa matkaeväänä nauttineille sukulaisilleen mainion runonsa Kalakukon ylistyslaulu. Väänänen sai myös kuopiolaislähtöiseltä luonnontieteilijä Aukusti Juhana Melalta virikkeen paneutua Charles Darwinin oppeihin. Hänestä tuli 1910-luvulla ihmiskunnan jalostamisen ja rotuhygienian puhemies.
Vapaussodan taisteluihin osallistunut Väänänen kiersi Euroopan maita ja mantuja 1920-luvulta alkaen. Savon murteella kirjoitettu kirja Pöljäm pysäkiltä palumupuiden siimekseen on matkakirjojen klassikko. Sotien aikana Väänänen kiersi korsusta korsuun ja esiintyi rintamamiehille järjestetyissä tilaisuuksissa. Hän sanoitti ja sävelsi Iso-Iita -laulun.
