”Monet kidutettiin hengiltä” ja ”heitä sahattiin kahtia”. Heprealaiskirjeen luvun 11 loppujakeet viittaavat johonkin tunnettuun Vanhan testamentin henkilöön, joka kidutettiin hengiltä sahaamalla. Kuvaus sopii siihen, mitä juutalaisesta ja kristillisestä tulkintatraditiosta saamme lukea profeetta Jesajan kuolemasta.
Toisen vuosisadalta peräisin oleva varhaiskristillinen teksti Jesajan taivaaseen astuminen ja hänen marttyyrikuolemansa tarjoaa Heprealaiskirjeen kuvaukselle oikean taustan. Teoksessa kerrotaan Jesajan saamasta ihmeellisestä näystä, jossa hän pääsee nousemaan seitsemänteen taivaaseen, aina Jumalan kirkkauden eteen. Siellä profeetta kuulee Jumalan pelastussuunnitelman, jonka mukaan Jumalan oma Poika, Rakastettu, lähetetään maailmaan pelastamaan ihmiskunta ja tekemään loppu pahuuden vallasta. Perkeleen raivo syttyy tätä sanomaa julistanutta Jesajaa vastaan, ja lopulta Juudan kuningas Manasse kiduttaa hänet hengiltä.
Käsillä oleva kirja on Jesajan taivaaseen astuminen ja hänen marttyyrikuolemansa -tekstin ensimmäinen suomennos, joka on tehty suoraan muinaisetiopian kielestä. Teoksen suomentajan, professori Antti Laaton, kirjoittamat johdanto- ja kommentaariosiot auttavat lukijaa pääsemään sisälle varhaiseen kristilliseen maailmaan, jossa arvostettiin profetian armolahjaa ja nähtiin Vanhan testamentin profeetat kaikille kristityille tarkoitettuina opastajina oikeaan uskoon. Profeettojen viestin nähtiin ilmentävän uutta pelastushistoriallista aikakautta, jolloin Jumala tuo pelastuksen sanoman kaikille kansoille. Varhaisessa kirkossa Jesajan kirjaa kutsuttiin ”viidenneksi evankeliumiksi”. Jesajan taivaaseen astuminen ja hänen marttyyrikuolemansa piirtää lukijan eteen selkeän kuvan Jesajan kirjan keskeisestä merkityksestä varhaiskristillisessä teologiassa.
