Antiikissa ymmärrettiin, että ulkoinen vapaus ja sisäinen vapaus ovat eri asioita, ja että ulkoisesti vapaa ihminen voi kuitenkin olla sisäisesti monien asioiden kahlitsema. Jo ennen kristinuskon aikaa filosofit antoivat ohjeita niille, jotka halusivat päästä vapaaksi huolista, peloista, suuttumisesta ja muista elämää rajoittavista asioita. Kristityt teologit tunsivat hyvin oman aikansa ajattelua ja käyttivät sitä, mutta toivat siihen myös radikaalisti uutta. He katsoivat, että kristityn sisäisen vapauden perusta on Jumalassa, joka on täydellisen vapaa. Kristityksi kääntymisen yhteydessä tapahtuva sisäinen vapautuminen on kyllä todellista, mutta ei vielä lopullista.
Teoksen ensimmäisen osan vertaisarvioidut artikkelit käsittelevät vapautta ja unia, sekä Jumalan ja ihmisen luontoa varhaiskristillisessä teologiassa. Toisen osan esseissä käsitellään Clemens Aleksandrialaisen ajatuksia vapauteen tyyntymisestä, Gregorius Suuren luontometaforia sekä keskiajan armenialaisen maailmankuvan holismia.
Sisältö:
Esipuhe, Anni Maria Laato.
Osa 1: Vertaisarvioidut artikkelit
Sisäisen vapauden paradoksi Krysostomoksen katekeeseissa; Harri Huovinen, teologian tohtori, Itä-Suomen yliopisto
Mitä on täydellinen vapaus? Augustinus ja libertas plena et perfecta; Anni Maria Laato, dosentti, Åbo Akademi ja Helsingin yliopisto
Vapaus suhteessa mihin? Iisak Niniveläisen askeettinen vapausretoriikka; Serafim Seppälä, professori, Itä-Suomen yliopisto
Unet ilmoituksena läntisten isien kirjoituksissa; Jesse Keskiaho, dosentti, Helsingin yliopisto
Jumalan ja luodun luonnot Athanasios Aleksandrialaisen teologiassa; Tomi Ferm, TM, FM, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
Osa 2: Esitelmiä
Vapauteen tyyntyminen Clemens Aleksandrialaisella; Joona Salminen, teologian tohtori, Itä-Suomen yliopisto
Mons umbrosus et condensus: Gregorius Suuren luontometaforat; Miikka Anttila, teologian tohtori
”Kun teologia ja luonnontieteet olivat yhtä”: Huomioita keskiajan armenialaisen maailmankuvan holismista; Serafim Seppälä, professori, Itä-Suomen yliopisto.
