Suojärvi III- ja IV teokset sisältävät yli 900 sivua uutta rajakarjalaista historiatietoa. Lisäksi kirjoissa on runsaasti ennenjulkaisemattomia valokuvia.
Suojärven historian neljännessä osassa keskitytään selvittämään kysymystä, mitä tapahtuu, kun asuinalueen ja ihmisten vuosisatainen yhteys katkeaa. Miten Suojärven asukkaiden muodostama paikalliskulttuuri siirtyi ja selviytyi uusilla asuinalueilla? Tutkimuksessa etsitään vastausta mm. kysymykseen, vieläkö suojärveläistä karjalan kielen murteesta tai ortodoksiskarjalaisesta kulttuurista on mitään jäljellä. Toisaalta tässä tutkimuksessa käsitellään ensimmäistä kertaa laajasti kysymystä, miten suojärveläisistä tyhjentynyt alue asutettiin uudelleen.
Talvi- ja jatkosodan aiheuttamat alueelliset muutokset Suomen ja Neuvostoliiton raja-alueilla käynnistivät ennen näkemättömän "kulttuurisen kokeilun". Tuhannet neuvostoliittolaiset talonpojat ja työläiset siirtyivät asumaan suomalaisten jättämille alueille. Kyse ei ollut vain paikasta toiseen muuttamisesta, vaan siirtymistä aivan uudenlaiseen kulttuuriympäristöön. Neuvostoliittolaisissa kolhooseissa ja kaupungeissa lähes koko ikänsä asuneet ihmiset pääsivät kokeilemaan kapitalistisen maan elinoloja. Miten venäläinen tai valkovenäläinen talonpoika selviytyi noustessaan siirtolaisjunasta Suojärven asemalla keskellä entistä Suomen Karjalaa? Miten Suojärven Suvilahden taajaman rauniot muuttuivat neuvostoliittolaiseksi kaupungiksi? Ja miten tämä valtava "kulttuurikoe" päättyi, kun Neuvostoliiton historia loppui romahdukseen ja venäläiset "suojärveläiset" joutuivat taas rakentamaan uutta elämää Venäjällä?
