MTT:n selvityksiä 44. Eurooppalaisen maankäyttö- ja ympäristöpolitiikan luomista on vaikeuttanut digitaalisen spatiaalisen maaperätiedon puute. Suomessakin maaperää koskevaa tietoa (dataa) on paljon tarjolla, mutta se on hajallaan eri lähteissä, eikä sen pohjalta voi useinkaan tehdä valtakunnallisia yleistyksiä. Yksivuotisessa hankkeessa tutkittiin Tammelan ja Sotkamon koealueilla mahdollisuutta tuottaa kansainvälisen termistön mukainen Euroopan maaperätoimiston ohjeeseen perustuva maaperätietokanta ja maannoskartta yhdistämällä pääasiassa ole- massa olevia tietovarantoja GIS-tekniikkaa käyttäen. Pohjana käytettiin geologista maaperäkarttaa, jonka kuviot edustavat metrin syvyydessä olevaa maalajia. Keskeinen tutkimuskohde oli aerogeofysiikan matalalentoaineistoista tehtyjen tulkintojen käyttökelpoisuus pintamaan maalajin ja maalajirajojen määrittämisessä. Aerogeofysiikan tulosten avulla todettiin voitavan rajata esimerkiksi liejuiset alueet ja erottaa ohutturpeiset alueet ja syvät suot toisistaan. Suomalaisen luokittelun mukaisille maalajikuvioille johdetiin maannosnimet FAO:n/Unescon järjestelmän ja uuden WRB-järjestelmän (World Reference Base for Soil Resources) mukaan. Tässä raportissa esitetään maannoskartan ja -tietokannan keskeiset käsitteet, menetelmät ja tuotantovaiheet. Prosessi etenee siten, että pohjamaalajiaineistoon yhdistetään vaiheittain tiedot pintamaalajista ja määritetään kansainvälisen luokituksen mukainen maannos automaattisesti projektissa kehitettyä DefineSoilType VBA-makroa käytäen. Alle 6,25 ha kuviot poistetaan yhdistämällä ne viereisiin kuvioihin. Maannostietokannan ydin on spatiaalinen relaatiotietokanta, johon tallennetaan sekä geometria- että ominaisuustiedot. Geometriatiedon hallinnassa käytetään ESRIn ArcSDE-paikkatietomoottoria yhdessä Oracle8i - tietokantaohjelmiston kanssa. Tietokannan karttaliittymä voidaan tuotantovaiheessa to- teuttaa ESRIn ArcInfo Desktop -työkaluilla ja mahdollinen käyttäjäsovellus selainpohjai- sena ESRIn ArcIMS-ohjelmistolla.