Vladimir Panschinin työ avaa uuden tason suomalaiseen radioharhautuksen tutkimukseen, mikä johtuu ennen kaikkea siitä, että käytettävissä on ollut aiemmin tuntematonta dokumenttiaineistoa.

Yleensä on otaksuttu, että teemaan liittyvä suomalainen tiedusteluaineisto hävitettiin valvontakomission pelossa syksyllä 1944 tai vietiin Ruotsiin ja päätyi mikä minnekin tai hävitettiin. Nyt osoittautuu, että Suomessa on sittenkin säilynyt jotakin, kuudentoista harhautusoperaation asiakirjoja, joiden ytimenä on itse sähkevaihto Suomen viranomaisten kontrolloiman tiedustelijan ja hänen venäläisten toimeksiantajiensa välillä. Tekijän ulottuville nämä aineistot ovat tulleet hänen aiemmassa virassaan sotilasvastavakoilussa.