Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten Päämajan valvontaosasto toteutti valvontaa ja vastavakoilua. Valvonnalla tarkoitetaan niitä toimenpiteitä, jotka suunnattiin oman maan kansalaisiin ja joilla pyrittiin ennaltaehkäisemään ja paljastamaan maanpuolustusta vahingoittava toiminta. Vastavakoilulla puolestaan tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään ennalta estämään ja paljastamaan ulkovaltojen Suomeen kohdistama vakoilu. Rajanveto näiden kahden käsitteen välillä ei ole yksiselitteinen, sillä valvontaa suoritettaessa saatettiin päästä sellaisen jutun jäljille, joka paljastui vakoiluksi.

Väitöskirjassa osoitetaan, että valvonnan tehokkain toimintatapa oli tiedottajatoiminnan avulla tapahtunut tiedustelutoiminta. Tässä tarkoituksessa valvontaosasto värväsi valvonnanalaisista kohteista, kuten esimerkiksi joukko-osastoista, esikunnista, sotasairaaloista jne. henkilöitä tiedottajikseen, jotka kertoivat valvontaosastolle kuulemistaan ja näkemistään epäilyttävistä asioista.