Oopperoita on Suomessa tekstitetty vuodesta 1987 lähtien, ja nykyään tekstilaite on Kansallisoopperan ja Savonlinnan Oopperajuhlien lisäksi käytössä lähes kaikissa maakuntaoopperoissa. Tekstilaitekäännös luetaan osana oopperaesitystä, ja sen tarkoituksena on helpottaa esityksen seuraamista. Lisäksi se on tehokas keino edistää oopperatalon kansainvälistymistä.
Riitta Virkkusen tutkimus, joka on maailman ensimmäinen oopperan tekstittämiseen keskittyvä väitöskirja, tarkastelee oopperan tekstilaitekäännöksen toiminnallisia rajoja. Tavoitteena on ollut selvittää, kuinka nämä rajat vaikuttavat käännöksen muotoiluun ja julkaisuun, sekä pohtia niiden merkitystä käännöksen lukemiselle. Käännöksen toiminnalliset rajat eli sen toimintaympäristön muodostavat muun muassa lähdeteksti eli näyttämötulkinta, julkaisumedium eli tekstilaite, kääntäjä-tekstittäjä, toimeksiantaja sekä oopperayleisö ja live-esityksen lainalaisuudet.
Toiminnallisten rajojen vaikutusta selvitetään sekä etnografisen että tekstiaineiston avulla. Etnografinen aineisto muodostuu Virkkusen omista havainnoista ja kokemuksista oopperan kääntäjä-tekstittäjänä ja oopperan katsojana. Richard Straussin "Salome"-oopperan vokaalitekstistä ja kolmesta tekstilaitekäännöksestä koostuvan tekstiaineiston analyysissa tarkastellaan, millä tavalla käännökset eroavat oopperan verbaalisesta tekstistä. Analyysi osoittaa, että tekstilaitekäännökset ovat tekstimäärältään selvästi suppeampia kuin vokaaliteksti. Verbaalisen tekstin määrää on vähennetty muun muassa vähentämällä toistoa ja kielikuvia sekä lisäämällä ellipsiä. Myös dialogin rakennetta on muutettu, eikä käännöksissä toisteta kaikkea vokaalitekstin informaatiota.
Aineistossa havaittavat muutokset, jotka tekstitysprosessissa on tehty oopperan verbaaliseen tekstiin, selittyvät eri toiminnallisten rajojen vaikutuksella. Koska tekstilaitekäännös on vain yksi osa oopperaesitystä ja oopperaesityksen ajallinen eteneminen on vääjäämätöntä, on jokainen tekstitysrepliikki muotoiltava niin, että yleisö ehtii sekä lukea sen että tulkita esityksen muita elementtejä. Aikaa on jätettävä myös käännöksen tosiaikaiselle julkaisemiselle: kun tekstilaitekäännös hengittää oopperaesityksen etenkin sen musiikin rytmissä ja tempossa, vältytään kiireen aiheuttamilta tekstittämisvirheiltä ja käännös istuu luontevaksi osaksi esitystä.
Tutkimus osoittaa, kuinka monet eri tekijät tekstilaitekäännöksen muotoiluun ja julkaisuun vaikuttavat. Tekstilaitekäännöksen toimintaympäristön tuntemus auttaa sekä oopperayleisöä että kääntämisen tutkijoita ja opiskelijoita analyyttisemmin arvioimaan tekstityksen toimivuutta osana oopperaesitystä ja huomaamaan, että kaikkea laulettua tekstiä ei voi eikä tarvitse toistaa tekstilaitteessa.