Tutkimus käsittelee yhteisöstä erottamisen ja siihen takaisinliittymisen mahdollisuuksia rikostaustaisten naisten elämässä. Tutkimuksen kohteena ovat rikostaustaisten naisten kertomukset elämänkulustaan. Tutkimuksessa analysoidaan naisten kertomuksia siirtymäriittiteorian eli yhteisöstä erottamisen, liminaalin ja takaisinliittämisen näkökulmasta.

Aineisto on kerätty haastattelemalla 18 naista, jotka haastatteluhetkellä olivat joko suorittamassa vankeusrangaistustaan, ehdonalaisen vapauden valvonnassa tai rangaistuksensa suorittaneet. Aineiston analyysissa on käytetty narratiivista lähestymistapaa sekä Greimasin aktanttimallia. Aineiston analyysissa esiin nousevia keskeisiä teemoja ovat päihteidenkäyttö, väkivalta, äitiys ja naisen asema.

Naisten päihteidenkäytön kertomukset ovat jakautuneet kolmenlaisiksi aloitusiän mukaisesti. Päihteidenkäytön lisääntyessä negatiivisten vetovoimatekijöiden määrä kasvoi. Riippuvuus ja vahingoittavat suhteet sitoivat naisia tiukemmin päihteitä käyttäviin verkostoihin. Väkivalta on luokiteltu analyysissa parisuhdeväkivaltaan, itsetehtyyn väkivaltaan, ulkopuolisten naisiin kohdistamaan väkivaltaan, institutionaaliseen väkivaltaan sekä vaiettuun väkivaltaan. Instituutioissa kohdatun institutionaalisen väkivallan vaikutus näkyi myös haastatteluhetkellä.

Aineiston perusteella naisten asema maskuliinisissa päihdekulttuureissa näyttäytyi dikotomisena. Asema ”hyvän jätkän” ja ”pirihuoran” vaihtoehtojen välillä aiheutti naisille häpeän ja syyllisyyden tunteita. Nämä tunteet saattoivat pitää heitä kiinni päihdekulttuureissa ja hidastivat muihin yhteisöihin takaisinliittymistä. Äitiyden merkitys korostui naisten kertomuksissa, vaikka yhteys lapsiin olisi ajoittain katkennut päihteidenkäytön vuoksi. Lapset olivat merkittävä motivaation lähde ja heidän vuokseen naiset pyrkivät tekemään asioita oikein. Rikostaustaisten naisten kertomukset elämänkulustaan jakaantuivat aikaan ennen vankilaa, vankeusrangaistukseen sekä vapautumisen jälkeiseen aikaan. Jäsennys vastasi Arnold van Gennepin siirtymäriittiteoriaa, jota käytettiin aineiston jäsentämisessä. Aikaan ennen vankeusrangaistusta liittyivät naisia vahvasti yhteiskunnasta erottavina tekijöinä muun muassa päihteidenkäyttö ja väkivalta, sekä erottamista vahvistaneet syrjäyttävät mekanismit. Liminaali paikantui vankeusrangaistukseen. Liminaaliin naiset liittivät kertomuksissaan tuntemuksen pysähtymisestä, itsetuntemuksen lisääntymisen ja muutoksen mahdollisuuden. Liminaaliin liittyi kuitenkin myös sellaisia valtasuhteita, jotka ylläpitivät naisten erottautumista yhteiskunnasta. Vankeusrangaistuksen jälkeinen aika paikantui takaisinliittymiseksi ja -liittämiseksi. Se ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys, vaan sisälsi yksilön oman aktiivisuuden ja muutoksen tavoittelun (takaisinliittyminen) sekä yhteiskunnan taholta tulevan tuen (takaisinliittäminen). Takaisinliittyminen oli mahdollista toteutua normatiivisen kansalaisuuden sekä mielekkään elämän saavuttamisen kautta. Tutkimuksessa testattiin ja kehitettiin van Gennepin siirtymäriittiteoriaa. Teoria jäsentää naisten kertomuksista havaittua prosessimaisuutta koetun kuulumisen ja kuulumattomuuden välillä. Tutkimuksen perusteella on osoitettu vankilasta vapautumiseen liittyviä tuen tarpeita. Riittävä ja ennen vapautumista aloitettava tuki on kokonaisvaltaista vankeinhoitoa, päihde- ja mielenterveyspalveluita sekä äitiyden tukemista. Näiden tukimuotojen jatkumista vapautumisen jälkeen tukevat vapautuneiden tilanteeseen erikoistunut sosiaalityöntekijä ja asumiseen tarjottava tuki.