Monet progressiivisen rockin aikaa kestävät merkkiteokset ajoittuvat 1970-luvulle, jolloin esimerkiksi King Crimson, Yes, Genesis ja Pink Floyd elivät kukoistuskauttaan. Mikä teki näistä aiempia rajoja rikkoneista yhtyeistä ja heidän keskeisistä, usein myös klassisen taidemusiikin elementtejä sähköiseen ympäristöön yhdistäneistä teoksistaan aikaa kestäviä? Ja mikä yhdistää progressiivisen rockin klassikot uusiin tulokkaisiin ja nuoremman polven progeen?

Tuukka Hämäläinen (s. 1987) sukeltaa teoksessaan tutkimaan progen keskeisiä teoksia 1960-luvun lopulta aina nykypäivään. Teos ruotii progressiivisen rockin suuria teemoja kansitaiteesta klassisen musiikin vaikutteisiin ja sanoituksista kappaleiden sanomaan.