Kirjassa tarkastellaan yhtä puolisoiden tärkeintä ja kansainvälisessä keskustelussa paljon huomiota saanutta varallisuuserää: lakisääteisiä työeläkeoikeuksia ja niiden merkitystä avioero-osituksessa. Nykyisellään työeläkeoikeuksia ei oteta osituksessa huomioon. Tämä saattaa aiheuttaa epäoikeudenmukaisia ositustilanteita, sillä työeläkeoikeudet perustuvat puolisoiden ansiotuloon ja ne ovat siten sellaista varallisuutta, jonka kerryttämiseen toinen puoliso avioliiton aikana välillisesti vaikuttaa.
Tutkimusaihetta tarkastellaankin ensinnäkin siitä näkökulmasta, puoltaisivatko aviovarallisuusjärjestelmän keskeiset periaatteet tulkintaa, jonka mukaan työeläkeoikeudet tulisi osittaa. Toiseksi arvioidaan sitä, olisiko nykysääntelyä mahdollista tulkita siten, että työeläkeoikeuksiin voitaisiin jo nyt soveltaa avio-oikeutta koskevia sääntöjä ja periaatteita. Lopuksi arvioidaan avioliittolain muutostarpeita muun muassa oikeusvertailun keinoin.
Työeläkeoikeuksien rinnalla ja niiden vertailuaineistona kirjassa paneudutaan puolisoiden vapaaehtoisiin eläkevakuutuksiin ja työnantajan ottamiin lisäeläkeoikeuksiin osituksessa. Teoksessa arvioidaan myös miten erilaisten eläkkeiden joskus aiheuttamia epätasapainoisia ositustilanteita olisi mahdollista korjata osituksen sovittelusäännöksen keinoin.
Väitöskirjan kirjoittajalla on tutkimustyön lisäksi laaja käytännön kokemus ositus- sekä muiden perhe- ja siviilioikeudellisten asioiden käsittelystä tuomarina ja esittelijänä sekä ennen tuomioistuinuraansa myös asianajopuolella.